Oletteko koskaan pysähtyneet pohtimaan todellista luontoanne, mitä me oikeastaan olemme, miksi me olemme, mitä helvettiä me täällä teemme?
Miten te koette itsenne? Sinä olet sinä ja that's it? Ei mitään muuta?
Uskonnot ovat huru-ukkojen hapatuksia joissa ei ole mitään järkeä?
Vai kyteekö teissä palava halu tietää enemmän? Ymmärtää omaa itseänne?
Koitetaanpa pientä ajatusleikkiä.
Ajatelkaa itsenne kehonne sisälle, missä te sijaitsette?
Sydämessä? Aivoissa? Jossain muualla? Vai oletteko te vain koko kehonne?
Jos te sijaitsette jossain muualla, esimerkiksi päänne sisällä, esimerkiksi aivoissanne, niin mikä sitten on kehonne?
Onko se vain kasa luuta ja nahkaa? Jos mietitte kehoanne tarkemmin, ja satutte vaikka muistamaan jotain muutakin kuin kondomin käyttöohjeet biologian tunnilta, ymmärrätte varmaankin kehonne monimutkaisuuden, sen täydellisyyden.
Palautellaampa basiccejä mieleen, mistä keho oikeastaan koostuu?
- Verenkiertoelimistöstä. (Sydän, Verisuonisto, Veri)
- Ruoansulatuselimistö. (Suu, Mahalaukku, Haima, Sappirakko, Maksa, Suolisto)
- Hermosto. (Aivot, Selkäydin, Keskushermosto)
- Luuranko. (Pääkallo, Selkäranka, Kylkiluut, Reisiluu)
- Lihaksisto.
- Sukupuolielimistö.
Mietitäänpä, mikä osa kehosta on tiedoton, eikä millään tavalla liitoksissa tietoisuuteen.
Tai yritetään miettiä, mitä enemmän koetan itse pyöritellä päässäni kyseistä kysymystä eri kehon osien
kohdalla, sitä useammin löydän kehon osista kytköksen hermoston eri osa-alueisiin.
Hermosto voidaan jakaa kuuteen eri luokkaan, näiden kaikkien läpi käyminen tulisi viemään aikaa aivan perkeleesti, joten jos se ne kiinnostavat enemmänkin, suosittelen englannin kielistä wikipediaa aluksi. Anyways, se mitä haluan sanoa on, että hermosto pitää koko kehosi käynnissä vastaanottamalla ja välittämällä informaatiota kehosi sisältä, ulkopinnalta, sekä ympäristöstä, hermoston toiminta on hyvin pitkälti tahdosta riippumatonta.
Et mahda sille mitään vaikka kuinka haluaisit, se kontrolloi kehoasi, jopa mielialaasi vapauttamalla tai pidättämällä eri välittäjäaineita.(
serotoniini, noradrenaliini, dopamiini etc.)
Joten, voiko kehosi siis olla vain pelkkää luuta ja nahkaa ilman minkäänlaista tietoisuutta?
Tiede sanoo, ettei hermostoa kiinnosta ainakaan sinun tietoiset halusi.
Entäs sitten mieli? Mikä mieli oikeastaan on?
Einstein sanoi mielen olleen uskollinen palvelija, ja intuition olleen pyhä lahja, miten hän siis koki itsensä ja tietoisuutensa?
Oletko sinä yhtä ja samaa mielesi kanssa? Missä mielesi sijaitsee? Oletettavasti päässäsi?
Pohditaanpa taas ajatusleikkiä.
Mielihalut, mitä ne ovat?
Röökinhimo, karkinhimo, seksinhimo, alkoholinhimo, laiskottelu tai velvollisuuksien välttely jotta pääsisi helpommalla, kateus? Voiko kateus olla mielihalu? Tuskin halu, mutta mielipahe kenties?
Eivätkö oikeastaan kaikki luettelemani esimerkit ole mielipaheita?
Vai voidaanko olettaa esimerkkieni olevan hyödyksi sinulle pidemmällä aikavälillä? Tuskin.
Mitä mielipaheita meillä sitten voikaan olla?
Turhamaisuus, kateus, viha, laiskuus, ahneus, himo?
Kyllä minä luettelisin nuo asiat mielipaheisiin, vai onko joku teistä sitä mieltä, että nämä asiat ovat hyväksi teille?
Ja tähän listaan kun vielä lisätään ylensyönti, saadaan aikaan lista seitsemästä kuoleman synnistä, joista osa teistä varmaankin on kuullut rippikoulussa, tai sitten elokuvassa se7en.
Mitä nämä seitsemän kuolemansyntiä sitten yhteen nidottuna muodostavat?
Egon.
Tarkkailkaapa seuraavan kerran ihmistä jonka ego puskee esille, helpoimmin varmaan seuranta onnistuu hankkiutumalla kännisen ihmisen seuraan.
Katsokaa mitä eri mielipaheita egoileva ihminen heijastaa, turhamaisuus, ahneus, kateus, viha?
Ne taitavat olla yleisimmät.
Joten, jos mieli koostuu hyvin pitkälti mielipaheista, ja mielipaheet muodostavat egon, niin silloin ego piilee mielen sisällä, ja voisiko olla peräti niin, että juuri tästä syystä Einstein luokitteli mielen uskolliseksi palvelijaksi?
Te ette ole mielenne, koska te ette ole pelkkä egonne, mikäli olette, niin tuskin edes olette lukeneet tekstiäni näin pitkälle.
Eli, me emme ole kehomme, emmekä ole myöskään mielemme, mutta nämä molemmat ovat kuitenkin meissä, me pääsemme niitä pakoon ainoastaan uneksiessamme ?
Entäs sitten aivot ylipäätään?
Olemmeko me aivomme?
Kuinka aivomme, jotka ovat aineellisia voisivat olla tietoisia siten kuin me koemme olevamme?
Mitä aivoissa oikein tapahtuu?
Aivojen tehtävä on on käsitellä hermoston välittämää informaatiota siten, että meidän toimintakykymme ympäristössämme säilyy.
Näin ollen me emme siis oikeastaan voi olla aivomme, aivomme on osa kehoamme, ja se pitää huolen selviytymisestämme.
Einstein puhui myös intuitiosta, olen myös itse käsitellyt jossain aikeisemmassa blogauksessa intuitiota ja sen suurta merkitystä itselleni.
Ei ole mitenkään harvinaista, että suurimmat tieteelliset läpimurrot ovat syntyneet intuitiivisesti, ensin on syntynyt vastaus ongelmaan, ja vasta intuitiivisen vastauksen ympärille on muodostunut ilmiön, ja vastauksen selittävä teoria.
Emme kuitenkaan voi myöskään olla intuitiomme, koska muuten saisimme tietäisimme hyvin pitkälti kaiken kaikesta, sen informaation puitteissa jonka olemme joskus saaneet.
Olen joskus miettinyt intuition ja sielun yhteyttä.
Kuvitellaanpas taas hieman, sielun käsitetään monissa uskonnoissa olevan väliaikaisesti ruumiiseen yhdistynyt aineeton, oleellinen osa ihmisyksilöä, joka on ikuinen ja joka fyysisen kuoleman yhteydessä siirtyy metafyysiseenmaailmaan.
Sielua on kyetty selittämään tieteessä vain aivojen ja muiden elinten toiminnan tuote, mutta onhan toki montaa muutakin asiaa pidetty vuosituhansien aikana tärkeänä ja nykyään demonisena.
Pohditaan sielun toimintaa ihmisessä, sielun on käsitetty erottavan ihmiset eläimistä.
Sielu on osa inhimillisyyttä, sielu opastaa meitä tekemään oikeita ratkaisuja, mutta oletteko pohtineet mitä intuitio tekee?
Oletteko koskaan luottaneet intuitioonne täysin sataprosenttisesti?
Oletteko huomanneet miten intuition tekemiä päätöksiä on välillä mahdoton ymmärtää rationaalisella mielellä, mutta silti ne päätökset tuottavat aina parhaan mahdollisen lopputuloksen, joskus pitkällä, joskus lyhyellä juoksulla?
Eikö sieluun luottaminen tee aivan samalla tavalla?
Eivätkö sielu ja intuitio molemmat tuota välitöntä tietämistä asiaan kuin asiaan liittyen?
Voisivatko intuitio ja sielu näin ollen olla yksi ja sama-asia, toinen tieteellisen näkökulman ja toinen teologisen näkökulma luoma?
Teologiselta näkökulmalta sielua/intuitiota pyritään hyödyntämään egon kukistamiseen ja onnellisuuteen tilanteesta riippumatta, ja tieteelliseltä näkökulmalta intuitiota/sielua pyritään hyödyntämään mahdottomilta tuntuvien ongelmien ratkaisuun.
Eikö näidenkin välillä ole yhteyttä?
Mahdottomalta tuntuvien ongelmien ratkaisu tuottaa onnellisuutta, ja onnellisuus taas kukistaa egon luomat mahdottomat ongelmat.
Me emme kuitenkaan ole sielumme tai intuitiomme, emme ainakaan vielä, jos joku kokee olevansa niin kertokoon ihmeessä!
Joten keitä me siis olemme?
Ja mitä helvetin persettä tämä blogaus nyt taas sitten tarkoittaa?
No ei välttämättä mitään, kunhan filosofioin lämpimikseni, mutta miettikääpä, onko tietoisuutenne oikeasti laajempi, kuin mitä koette sen olevan?
Olemmeko me pikemminkin jonkinlaisia entiteettejä, kuin vain ihmisiä?
Ja mikäli olemme, koostummeko me kehostamme, mielestämme, intuitiostamme/sielustamme, ja.. meistä itsestämme. Ja kun kuolemme mitä tapahtuu?
Yhdistymmekö me sielumme/intuitiomme kanssa, jolloin sielumme oppii kaiken kokemamme, ja mahdollisesti reinkarnoituu uudestaan uuteen minään, jolla ei kuitenkaan ole muistikuvia tästä elämästä jota tällä hetkellä elän?
Ja random blogimerkinnän jälkeen vielä randomimpi kuva :
