There's no map of how to live, that's why we're free

Tuon helvetin hyvän ja koskettavan kappaleen myötä oon tajunnu joitakin asioita mitkä vaikuttaa mun koko loppuelämään ja sen kulkuun .

Ensinnäkin mä en halua rakastua enää koskaan .
En keheenkään, en mihinkään, en mieheen, en naiseen, en kaksijalkaseen, nelijalkaseen tai vaikka kuusjalkaseenkaan en yhtään mihinkään tai kehenkään .
Nyt varmaan ajattelette että okay toi on vaa tollanen ihan normi stuffia eron jälkeen ja kohta se löytää taas uuden ja on onnellinen . Ei . Mä en tuu tekee niin . Mä en vaan oikeesti kestä sitä . Mä en osaa sitoutua .
< Heh, hyvä sanoa näin sellasen melkein 9kk seurustelun jälkeen mut silti .>
Ehkä kaikista eniten mua ärsyttää suhteessa se että aletaan käyttää "me" - muotoa .
Me ollaan sitä mieltä ..  me tehdään tätä .. me päätetään noin and stuff .
Ihan ko ei olis sitä omaa sananvapautta ollenkaan ja jos sanoo mitä ajattelee nii ei sekään oo hyvä juttu, koska oikeesti jollei osaa sanoa  mitään kivaa nii on paljon parempi olla vaan hiljaa .

Muutenki ko itellä esim ei oo ollu yhtään miestä vaan oon seurustellu 5 eri naisen kanssa viimesen ... melkein 3 vuoden aikana ja oon tajunnu kaikissa suhteissa et mustasukkasuus on iso osa sitä .
Pitää erikseen miettiä onko kaveripusut pettämistä, saako olla samasa tilassa puolialastoman naisen kanssa ja ajatella sen näyttävän seksikkäältä, saako kehua muiden naisten tissejä/persettä tai saako ylipäätään puhua eksistään niin ettei KUMPIKAAN tuu siitä mustasukkaseksi .
Mikä on mulle itelle hirveen vaikeeta siinämäärin että oon tosi mustasukkanen persoona ja esim. en hyväksy kännisia "kaveripusuja" koska mulle ei riitä perusteeksi "koska mä olin kännissä" siinä täytyy aina olla muutakin, että niin tekee ja kyllä kännissä _tiedostaa mitä tekee .

Sitten mua itessäni häiritsee se, että mä tarviin pirusti liikaa huomiota ja hellyyttä ja kaikkea
Ja mä oikeesti _nautin siitä ku saa vaan maata toisen lähellä ajattelematta yhtään mitään, kuunnella vaan hiljasuutta tai jutella rauhallisesti lähekkäin asiosita, kattoo leffaa yhessä, istuu katolla kahvi/tee kupposen kanssa kattellen auringonlaskua tms .
Jos jotain puuttuu nii sitten mua alkaa ahdistaa enkä pysty oleen oma itseni .
Ja jollen osaa olla oma itteni nii sitten mua on helppo muuttaa, enkä mä haluais muuttua tästä mihinkään suuntaan .
Mä oon mä enkä kukaan muu ja mä haluan pysyä tälläsenä .
Jos musta ei tykätä sellasena ku mä oon nii ei ole pakko tykätä ollenkaan .
En mä vaadi keneltäkään mitään ylimääräistä . Jollen kelpaa nii so what .

Muutenkin parisuhde on mulle jotenkin liian hankala käsite ...
Musta se on vaan jotenkin niin vaikeeta elää suhteessa jossa kuitenkin ns. "velvollisuuksiin" kuuluu toisesta huolehtiminen . Miten pystyy huolehtimaan toisesta ko omakaan elämä ei oo ihan parhaimmassa kunnossa ?
Sekin on yks syy siihen miksen enää ikinä halua rakastua keheenkään .
Mun pitää ensin saada oma elämäni raiteille ja harkita sitte sitä parisuhdetta


Jos sitä nyt ees voi sanoa harkitsevansa ..

kiitos & kumarrus
- wishmur