Something in here's not right today

Istun rivitaloasunnon punatiilisellä katolla, katsellen vaaleansinistä iltataivasta, vetäen myrkkyä samalla keuhkoihini . Puhallan savut ilmaan ja painan syöpäkääreen uudelleen vasten huuliani . Minun olisi pitänyt lopettaa .

Juuri kun olin heittämässä tumppiani alas katolta, pikimusta lintu lentää päin kättäni ja pyörähtää katolle, jääden siihen makaamaan hilaisena . Katselen tuota mustaa olentoa ja odotan sen liikkuvan . Mutta se ei liikahdakkaan . Tapoinko minä sen ? Lintu kuitenkin pompahtaa hetken jälkeen nopeasti pystyyn, levittäen hieman siipiään lähtemättä lentoon ja katsoo minua hieman tuimalla katseella . Oletteko koskaan huomanneet miten tuima katse mustarastaalla on ? Sen keltaiset silmät muuttuivat ihmettyneeksi ja se äännähti kimakasti . Säpsähdin hieman ja lintu lensi pois . Huokaisen hiljaa katsellen linnun matkaa pois päin .

Yhtäkkiä kättäni alkaa pistelemään . Huomaan miten mustarastaan jättämät jäljet ovat avanneet jonkun osan tuoreista ruvistani . Rauhoitun välittömästi . Katselen vuolaasti putoavaa elämäneliksiiriä hetken, kunnes punaista nestettä alkaa pudota katolle . Katselen ympärilleni kiertäen kämmeneni haavan ympärille ja palaan sisätiloihin .

Juoksen omaan huoneeseeni pyyhkimään ja sitomaan haavan tottunein elein . Etsin ympäriltäni jotakin pitkähihaista, jonka voisin laittaa päälleni, etteivät muut huomaisi juuri tullutta haavaani . He eivät pitäisi siitä, oletan . Katsahhan kämmentäni ja tajuan sen olevan kuivuneen elämäneliksiirin peitossa ja ymmärrän mennä pesemään sen . Tai siis, ainakin minun piti mennä pesemään se .

Säikähdän kylpyhuoneen ovella seisovaa hahmoa ja sydämeni alkaa tykyttää liikaa . Et sinä ollut siinä äsken . Et ole ollut täällä muutamaan päivään . Elämäni rauhallisimmat päivät . Mitä sinä täällä teet ? Sinä vedät suunpelesi pienelle virneelle ja astut minua kohti, rauhallisesti . Välissämme oli vajaa viisikymmentä senttimetriä ja sinä pyyhkäiset kevyesti sormellasi poskeani . Olen täysin lamaantunut, enkä kykene liikkumaan . Päässäni surraa tasan yksi lause . Älä huomaa sitä, älä huomaa sitä, älä .. Sinä tuot kasvojasi hieman lähemmäs olkapäätäni ja kuiskaat korvaani jotain, mikä saa kylmät väreet liukumaan pitkin selkärankaani nopeasti . Poistut mitään sanomatta luotani, jättäen minut siihen muutamaksi hetkeksi .

Juoksen kylpyhuoneeseen, lukiten oven perässäni ja huomaan kuinka olen lysähtänyt lattialle polvilleni, kämmenet kasvojani vasten . Yritän tasoitella hengitystäni ja sykettäni mahdollisimman nopeasti . Vaikken olekaan vielä rauhoittunut, nousen silti pitäen kiinni lavuaarinreunasta ja meinaan pudota lattialle uudestaan . Samperin huomaus . Avaan vesihanan ja alan pestä kuivunutta verta kämmenessäni, silmät sumeina ja sydämen tykyttäessä edellen ylikierroksialla .
Minä en tiedä mitä minun pitäisi tehdä sinun kanssasi .

"Odotan sinua myöhemmin .."

- wishmur

Mä teen sen mitä mun tehtävä on ..

Ei, ei mikään mulle riitä, mulle ei
ei mikään tunnu miltään enää ei
ei, anna mä meen, anna mä meen

Ei, ei, ei, ei
ei, anna mä meen, anna mä meen

-------------------------------

Minulla ei ole mitään muuta sanottavaa .
Tämänhetkiset ajatukseni on tiivistettynä viiteen lauseeseen .
Haluaisin vain lähteä pois, mennä minne ikinä menenkin, kadota ja olla tulematta koskan takaisin.
Onneksi se on jo ihan tarpeeksi lähellä, ei tarvitse odottaa enää kauaakaan ..
Neljäkymmentäseitsemän päivää ..


- wishmur

Remaining unknown was just fine

Mitä sitten jos kadotinkin kaiken ?
Hukkasin minulle tärkeät asiat, sotkin suuret asiat tiukkaan solmuun ja annoin merkityksettömien asioiden kontroloida elämääni . Sysäsin tärkeät ihmiset sivuun ja piilouduin kuviolliseen kuoreeni . Pimeässä kuoressa, sikiöasennossa itkemässä turhamaisuuden kyyneleitä ja piirtämässä verenpunaisia viivoja käsiini ja jalkoihini varastamallani teräaseella .

Mitä sitten jos unohdinkin kaiken ?
Unohdin valolla koristellut asiat ja lämpimät tervehdykset, vaaleansiniset perhoset ja kirkkaankeltaiset kukat . Unohdin vaaleanpunaiset yksisarviset ja mielikuvitusystäväni, täyttämällä mieleni mustilla esineillä . Tummansinisiä esineitä ja mustalla maalattuja ajatuksia, ideioita ja toiveita . Tulavaisuus on vain tumma häivähdys jossain universumin sopukoissa, jota on lähes mahdoton etsiä sieltä sokkeloisten tippaleipien seasta .

Mitä sitten, jos olisinkin joku muu ?
En  halunnutkaan olla enää se pellavahiuksinen pikkkutyttö räikeässä kukkamekossa, juoksemassa paljain jaloin pehmeällä nurmella, hymyillen leveästi tietämättä millaiseksi elämä minut kasvattaa . En halunnutkaan olla enää se tyttö, joka sai nahkavyöstä jos ole tehnyt jotain pahaa . En halunnut olla enää se tyttö, joka kiipesi vaahterapuuhun pakoon syyttäviä katseita ja kotiarestia . En halunnut olla enää se tyttö, joka oli suvulle kuin pikimusta lammas .

Mitä sitten, jos sysäsinkin kaiken sivuun ?
Unohdin häiritsevät kamat pääni ympäriltä kun näin hyvännäköisiä tyttöjä kävelevän kadulla . Unohdin miltä pehmeiden huulten suuteleminen tuntuu, tai miltä tuntuu pistävät hampaat kaulallani, mieli täynnä epäsiveitä ajatuksia meistä kahdesta . Unohdin miltä tuntuu halata vanhaa ystävää pitkän ajan jälkeen ja kertoa miten hyvin asiat ovat mennet . Unohdin miltä tuntui odottaa jotakuta kaatosateessa puoli tuntia sovitusta aiktaulusta liian aikaisin .

Mitä sitten, jos lopetinkin puhumisen ?
Yritän muistella milloin viimeksi joku olisi kysynyt minulta yksinkertaisia kysymyksiä .. Kysymyksiä minun mielialastani tai tekemisistäni . Kysymyksiä voinnistani tai saavutuksistani . Harmillisesti olen jo unohtanut kuka minulta olisi kysynyt mitään tuollaista . Olen jo unohtanut miten vastata kysymyksiin, joihin ei ole lyhyttä vastausta . Onneksi minun ei tarvitse enää vastata yhtään mihinkään . Täällä ei ole enää ketään, joka minulta kysyisi mitään .

- wishmur

Vie mut kotiin uudelleen, laita mun pää ja sydän paikoilleen.

Minä löydän itseni pian taas samanalaisesta syvennöksestä kuin muutama kuukausi sitten .. Olen lopettanut lääkkeiden syönnit kokonaan ilman lääkärin lupaa, ostanut ylimääräisiä purkkeja ja liuskoja varautuen tulevaan . Kyllä minulla on suunnitelmia niiden varalle .

Kadotin inspiraationi täysin . Juuri minun tapaistani, hallusinoina mustista palleroista ja tukehtumisesta ilman minkäänlaista järjellistä kehitystä . En osaa puhua . Olen menettänyt ääneni ja minusta tuntuu liian raskaalta sanoa sanoja .. Kirjoittaminenkin tuntuu liian raskaalta .. Kommunikaatio-ongelma, ihmiset sanoisivat . Kutsuisit tätä ehkä mielummin depressioksi . Mitenvain .

Tule hakemaan,
mä valmiina oon.
Muistot muovikasseissa,
sydän matkalaukussa.
Valmis muuttumaan,
vie mut kotiin.

Vie mut kotiin uudelleen,
laita mun pää ja sydän paikoilleen.
Koske mua niin, etten voi enää unohtaa,
kuka on se joka minut omistaa.
Vie mut kotiin.

Haluan pois .
Haluan kadota tummanharmaaksi tuhkaksi joka pudotetaan syvään kuoppaan vailla minkäänlaista tarkoitusta .
Haluaisin kadota niinkuin voikukan siemenet, joissa lapset uskovat että on hieman toivoa .
Haluaisin kadota viileän syystuulen mukana kauas pois täältä, palaamatta enää koskaan .
Haluaisin kadota varjojen mukana auringonvalon lämmittäessä puutarhakivetystä .
Vaan ei . En pystyisi tekemään sitä . Harmillista sinäänsä . Toivoisit sitä kumminkin ..

- wishmur

Music is my escape to bad thing what is inside my head

Lähde jonkun toisen matkaan
Soita mulle yöllä
Vuoden päästä taas
Voit olla varma
Hetkeekään en mieti
Ehdoitta mä saavun
Sua noutamaan

Sinä oot se päätös, jonka pyörrän
Takki, jonka käännän
Vaikka pelottaa
Sinä oot se, mihin loppuu kohtuus
Mistä alkaa huulluus

Järjetön rakkaus

Miksi se uskoo
Miksi se toivoo
Miksi se kärsii
Mutta kestää

Miksi se vain riuhtoo
Miksei se irtoo
Miksi se kärsii
Mutta kestää

Miksei sitä hengiltä saa

Loukkaa tuhat kertaa vielä
Väitä, ettet tiedä
Miestä huonompaa
Voit olla varma
Anteeksi saat aina
Ei kai ole sulla
Sen helpompaa

Minä oon se päätös, jonka pyörrät
Takki, jonka käännät
Kun me suudellaan
Sinä oot se, mihin loppuu kohtuus
Mistä alkaa hulluus

Järjetön rakkaus

Miksi se uskoo
Miksi se toivoo
Miksi se kärsii
Mutta kestää

Miksi se vain riuhtoo
Miksei se irtoo
Miksi se kärsii
Mutta kestää

Järjetön rakkaus
Pelottavan vahva
Puristava voima
Sano, miksi se kaiken yhä uskoo
Miksi se toivoo
Miksi se kestää

Miksei sitä hengiltä saa?

Lähde uudelleen
Sinä tiedät, kuinka kaipuu kiskaisee
Suru ketjustansa rakkaus riuhtaisee
Sut takaisin aina, aina

Miksi se uskoo
Miksi se toivoo
Miksi kärsii
Mutta kestää
Miksi se vain riuhtoo
Miksei se irtoo
Miksi se kärsii
Mutta kestää

Järjetön rakkaus
Pelottavan vahva
Puristava voima
Sano, miksi se kaiken yhä uskoo
Miksi se toivoo
Miksi se kestää

Miksei sitä hengiltä saa?

Jesse Kaikuranta - Järjrtön rakkaus

I've to fight against myself ..

Minun on vaikea kirjoittaa juuri nyt ..
Pääni sisällä kiemurtelee erivärisiä viekkaita käärmeitä sotkemassa todellisuuden unesta ja painajaisista . En halua heidän löytävän minua . Tekstistäni tulee sekavaa, minulla on vain yksittäisiä sanoja pääni sisältä jotka olen löytänyt sattumalta muodostamaan erinäisiä lauseita, joita tuskin kukaan tulee lukemaan . Tämä on lähes yhtä yksinäinen kuin minä itse olen ..
Huomaan kuinka yksinäinen osaan ollakaan .. Sinä häädit minut pois koska sait tietää pakonomaisesta oksentelustani ja siitä, että olen taas ollut veljeni luona ilman lupaasi tuntemassa hänen luista nyrkkiään kasvoillani . Niinkuin sinä sait tietää muustakin moraalisesti väärästä mitä on jatkunut kohta jo viisi vuotta . Minä en kertonut sitä sinulle, vaikka olisi pitänyt . Ja nyt sinä et suostu kertomaan kuka sinulle kertoi ..
Minulla ei ole enää paikkaa minne mennä .. Ei paikkaa johon tuntisin kuuluvani, ei paikkaa jossa saisin kävellä puolipukeissä neljältä iltapäivällä sinun vaatteesi ylläni, katsella kultakalojesi päämäärätöntä uiskentelua ja tuhota keuhkojani sinun savukkeillasi, ihmetellen mitä minä oikeastaan teen luonasi . Mihin minä voisin mennä ? En mihinkään ..
Olen päässyt yhdestä paheestani eroon .. En lopullisesti, mutta ainakin hetkellisesti . Positiivista, ajattelisit jos tietäisit . Vaan sinä et tiedä . Etkä halua tietää .
Ajatukseni katkeilee .. Käärmeet syövät epämääräiset kirjaimet olemattomista aivosoluistani tehden niistä itselleen ravintoa .  He syövät minut kuiviin, jättävät minulle vain rippeet joilla ei selviä pitkälti . Siksi olen aina niin väsynyt .. Siksi en halua tehdä mitään .. En pysty tekemään mitään ..
Tunnen taas kipua sisälläni .. Ajattelen miten olen ansainnut sen ja painan kipeää kohtaa sormillani .. Suolavettä alkaa virrata silmistäni, mutten lopeta vielä . Puren alahuuleni rikki . Kuulen äänen ja päästän irti .. Huomaan kuinka aallolta tunteva kipu saa kehoni värisemään ja maistan rautaisen elämäneliksiirin suussani ja rauhoitun välittömästi .. On tämäkin tapa . Pahe . Pahe tuhota itseään sisäpuolelta kun ulkoisesti ei voi jättää enää merkkejä taisteluista .
Ne pitää jättää sisäpuolelle ..

"Älä huoli, mä keksin kyllä jotain"

- wishmur