I can't be who you want

Painajaiseni alkavat pikkuhiljaa käymään toteen .
Tälläkertaa istun vieressäsi likaisenvalkeassa volvossa, jonka tummat nahkapenkit huusivat kuin kuollut eläin aina kun sinä vaihdoit asentoa . Minä olin taas tahtomattani kankainen sätkynukke, joka teki mitä tahansa kun joku osasi vain vetää oikeasta narusta . Tai mitä tahansa mitä isäntänsä halusi, voisi olla ehkä parempi ilmaisu .
Sinä nouset autosta ja tyhjennät rakkosi levähdyspaikan lähimpään pusikkoon silläaikaa kun minä taiteilen revityt pillifarkut takaisin jalkaani . Painan otsani takapenkin hieman huurteiseen ikkunaan ja huokaisen hiljaa .
Tunnustelen sideharsoa hihani alta tehden siihen kirjaimia sormenpäilläni .
Mieleeni ilmestyy ajatus siitä, että ehkä eräs toinenkin vain leikki minulla . Luuleeko hän, ettei kanssani olisi leikitty ihan tapeeksi .. ?  Toisaalta, luulen että se johtuu ennemmin siitä, ettei hän tiedä kuka minä olen . Ehkä hän luuli tietävänsä . Vaan ei . Ei hän tunnista minua enää . Ei voi rakastaa ihmistä, jota ei tunne . Jota ei näillänäkymin edes halua tuntea .. En tiedä . Hän ei kerro, enkä minä kysy . Ongelma, jota kumpikaan ei halua ratkaista . Tai ehkä haluaakin, muttei siihen vain ole yksinkertaista ratkaisua . Ja unohtaminen ei sitä ole .
Inspiraationi kirjoittamiseen katoaa kirjain kerrallaan, eikä päähäni jää mitään . Ei mitään mikä voisi kiinnostaa sinua . Ei mitään mikä saisi sinut miettimään uudestaan . Ei mitään mikä saisi tämän leikin loppumaan tähän paikkaan . Sääli . Leikkihän pitää lopettaa silloin kun se on hauskimmillaan, eikö niin ?

Taidankin haluta elää loppuelämäni tässä särkyneiden sydänten paratiisissa, jossa kaikki saavat leikkiä toistensa sykkivillä ja se on ilmeisesti ihan hauskaa, sallituissa rajoissa tietenkin . .

Haluatko liittyä seuraan ?

- wishmur

I guess I was wrong

Huomaan herääväni yön pimeinä tunteina omiin painajaisiini, sydän taoten kuin viidakkorumpu . Painajaisiin, jossa minut köytetään tiukasti valkoiseen sairaalasänkyyn ikkunattomaan huoneeseen, seuranani vain oman huutoni riistävä kaiku .
Minun on noustava sängystäni . Minua heikottaa . Joudun ottamaan tukea kaikkialta ja käveleminen on vaikeaa . Jalkoja pistelee kuin niissä ei kiertäisi veri kunnolla . Ärsyttävä tunne .
Otan harmaan hupparin lattialta ja suuntaan takapihalle pakkasukon purtavaksi . Nappaan tottunein elein savukkeen taskustani ja asetan sen huulteni väliin . Sytytän ja vedän myrkkyä keuhkoihini .
Päässäni soi kohtia kappaleista, jotka muistuttavat minua sinusta . Katson kirkkaalle tähtitaivalle ja kuiskaan niitä viileälle ilmalle, tietäen ettet sinä kuule, mutta minä hymyilen silti sanottuani sen . Hengitykseni sekoittuu tupakansavuun ja huomaan tuijottelevani hiljaisena siitä syntyviä pieniä pilviä .
Yhtäkkinen orpo olo valtaa selkärankani, joten lasken katseeni mittailemaan käärettä sormieni välissä . Vedän muutaman kerran savua sisuksiini, nippaan tumpin lumihankeen ja palaan lämpimään sisäilmaan hiljaisesti . Yritän olla herättämättä koko taloa .
Lampsin tottuneesti omaan valtakuntaani, palaten makaamaan pehmeälle sängylle . Muistoja sinusta pompahtaa päähäni kuin superpallo ja arvuuttelen mielessäni mikä kuuluu mihinkin fiilikseen ja mikä mihinkin päivään . Minusta tuntuu joskus, että menen sekaisin muistossa ja päivässä . Hassua, vai mitä ? Niin, en minäkään saa aina ihan tolkkua mieleni koukeroista tai siitä miksi mitäkin pöllähtää päähäni tilanteesta riippumatta .
Käperryn tiukasti sinulta saatuun lahjaan . Se on pehmeä ja lämmin, aivan kuten sinäkin . Siinä on sinun tuoksusi . Huomaan rauhoittuvani kuin pieni lapsi äitinsä turvallisessa sylissä . Suljen silmäni ja näen sinut . Hymyilet . Miten olenkaan kaivannut tuota hymyä ..
Huomaan hitaasti vaipuvani vaaleanpunaisten kumpupilvien maailmaan, jossa mikään ei ole mahdotonta ja kaikkialla on hyvä olla .

I saw the boy in the striped pyjama

Minä herään vierestäsi aamuyön pikkutunteina, jolloin minun ei kuuluisi olla edes hereillä . Tai niin, eihän sillä olisi periaatteeessa mitään merkitystä, mihin aikaan sitä herää . Herättävä oli kumminkin, harmi vain ..
Katsahdan vastapäiseen seinään ja huomaan tuijottavani unenpöpperöisenä aikaa näyttävää pyöreää esinettä . Päivästä oli kulunut kuusi tuntia ja viisikymmentä minuuttia . Aika tarkalleen .
Tasainen tuhina saa pääni kääntymään sinun puoleesi enkä voi olla hymyilemättä .. Minä todellakin olen ikävöinyt sitä, että saan herätä vierestäsi ja katsella sinun nukkumistasi, sydän taoten hullun lailla ja kasvoilla typerä virnistys . Sivelen pehmeään poskeasi kevyesti, mutta vain kerran ja huomaan kuinka pieni hymynpilke ilmestyy suunpieliisi .
Heitän nihkeän peiton jalkojeni päältä, varoen ettet herää peiton kahinaan ja alan kevyesti sivelemään sinua reiden alueelta . Tai niin, hipsuttamiseksi minä sitä kutsun . Hetkeä myöhemmin sinä oletkin jo avannut silmäsi minulle, hymyillyt suloista hymyäsi ja painanut huulesi omiani vasten osoittaaksesi kiintymyksen minua kohtaan . Pian me olimmekin omassa pienessä maailmassamme, jossa vain me kaksi saimme tehdä mitä halusimme, miettimättä yhtään mitään ylimääräistä sillä hetkellä ja antaa ajan juosta ympärillämme tavallista nopeammin .
Lopulta minä tunnen sinun värisevän vieressäni ja palaan siihen hotellihuoneelta muistuttavaan tilaan, jonka seinät huusivat minun olevan kiireinen ja että minun olisi noustava, jätettävä sinut siihen ja aloittaa työni . Tai niin, olihan minulla kolmekymmentä viisi minuuttia aikaa saada itseni kasaan .
Jos olisin voinut pysäyttää ajan, olisin sen tehnyt . Jos minulta kysyttäisiin, makaisin vieläkin kanssasi tuossa pehmeässä sängyssä, käpertyneenä sinuun kuin viaton kissanpentu . Olisiko se väärin .. ?
Joskus unohdan, että olen sinua vanhempi . Niin no, eikö se mene niin, että on välillä ihan ok olla lapsellinen, hmm ?
Vaikka oikeastaan, eihän sitä edes huomaa .. Eikä sillä ole merkitystä . Luulisin ..