keskiviikko 28. syyskuuta 2011

in my heart I know I'm doing wrong

Nomy - She reminds me of you

I've been bleeding for years and I'm dry
I can not change anything god I tryed
The picture I had of us to 
I gave it to her she reminds me of you 
  
And she asking me things all the time
Why you're not around and if you're doing fine
She has my picture of you 
When I'm in the dark then I know you there to  

She's been crying at night
Don't know what to do
She's been screaming your name 
She's been bleeding for you 

I'm standing all alone
I've got nothing to live for
All I had is gone 
There's nothing to live for 

Yes she reminds me of you
And it brakes my heart in two 

Once Julie gave me a song
It was about you but now its been gone
Once Julie gave me a smile
Like yours but its been a while 

I thought I was alone
But she is to live for
I know that you are gone
But I can not cry no more 

Otsikko ja biisivalinta kertovat tämän merkinnän sisällön,
jos on taitoa lukea rivien välistä .
Kiitos ~

- wishmur

ps. Laitoin tuossa jokuaika sitten kommentit sallittaviksi kaikille,
MUTTA jos kommentoit, niin voisitko ystävällisesti kertoa jos olet tuttu
ja/tai laittaa jonkun sellaisen nimim. jotta tunnistan .
Kiitos .

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

It holds me tightly with a thousand arms

Huahuahuaaa ~

Huhhuh tajusin tänään et ihmisten välttäminen on harvinaisen hankalaa .. o.o
Tekis vaan mieli jutella sille ja tehä muutenkin normaaleja asioita mitä tässä nyt ollaan tehty välkkisin viimenen kuukausi .. Muttakun .. Ei pysty .
Koska yrittää nyt vältellä ihmistä josta välitän erityisen paljon, joka kuulu samaan kaveriporukkaan, jota näkee koulussa joka ikinen päivä, joka 45min välein and stuff .
Yrittää nyt sitten niin . Vaikka eihän siinä mitään järkeä ole o.o
Mut pitäis senkin tajuta miltä tuntuu ko ingoorataan toinen ihan täysin . Niimpä .. ~

Mut onneks oli tänään ees jotenkin siedettävä pvä :3
Raahasin itseni viideksi Hirvensalon kirkolle nuorteniltaan, jossa sitten näin semmosia ihmisiä mitä on ihan for real ollu ikävä ♥ ~
Piristi mukavaisasti sateista päivää (: Kiitos siitä !

Sitten tajusin että mulle iskee kaamosmasennus .
Ei ei ei ei ei en halua sitä ! Pois se minusta . Oikeesti . En haluu mitään satanana sadetta, pimeitä päiviä, lisää sadetta, märkää, kylmää, tuulta ja vielä vittu lisää sadetta ! Oikeesti EI . EN jaksa .

 Sitten kun tosiaan pitäisi keskittyä siihen koulunkäyntiin, että sais sen ysin päättötodistuksen ihan suht.koht okayn näköseks mut eeeeeeeei mitenkään . Sellanen ihana olo että kun ulkona sataa niin en halua kouluun . Koska sitten masentaa koulussa ja se jos joku on huono juttu . Ja tosiaan ollaan käyty selanen ...karkeesti laskettuna kk koulua ja mulla on poissaolotunteja sellanen 40 . Luvatonta . Tälläviikolla yhteensä joku 7 tuntia . JO . Kolmessa pvässä 7h poissaoloja . Ei hyvä . Ja lisää tulee, siitä oon varma ...
Se vaan että jos tulee lisää niin joudun vaihtamaan koulua ah niin ihanaan topeliukseen, mikaelin yksikköön, jonne EN halua . tiettyjen ihmisten takia, joille oon ollu laastari jo ihan tarpeeks kauan ..
Oikeesti . Ei jeesus . En oikeesti kestä .
Olis viel tyylii 6v ko ei tarvinnu huolehtii mistää eikä tehä mitää eikä ollu paineit eikä ollu tietoisuuttakaa siitä mitä ''aikuistuminen'' oli . Tosin mulla oli hajua, mut ei siin mitään ..

Buttaaaaa koska mulla ei ollut yhtään mitään järkevää asiaa muutakun valivaliyniyni vinkivonki niin kiitos että luit :3

- wishmur

torstai 15. syyskuuta 2011

You can find out firsthand what its like to be me

Ensinnäkin haluan kertoa teille että minua vituttaa suoraansanoen se,
että mulla ei ole tarpeeksi aikaa .
Kun nyt alkaa ekat kokeet(matikankoe oli 15.pvä eli tänään),
mulla alko isoskoulutus 14. pvä,
pitäis olla joka pvä kahessa tai kolmessa paikkaa samaanaikaan ja pitäis viel keskittyy elämiseenki .
Kun mm. mulle valitettiin siitä, ettei mulla ole aikaa avautua mun ex-tyttöystävälle mun ongelmista
ja ylipäätään siitä, et mitä mulle kuuluu,
en ehdi olemaan kaikkien kavereiden kanssa, vaiks haluisin ja
sitten mulle valitetaan siitä ku en ehdi opiskelemaan ja/tai harrastamaan .

No okay,
oon yrittäny tehä sellasta listaa missä olis mulle tärkeimmät asiat mihin mun pitäis keskittää energiani,
mut siit on tullu aina kaikkia ristiriitoja yms niin ei hyvä .

Esimerkkejä itelle tärkeistä menoista:
- Mun pitäis olla lauantaina 17.pvä Alen kans hansassa ku se tulee turkuun ja mulla olis samaanaikaan isoskoulutus .
- Mun pitäis mennä stadiin 30.9 -2.10 mutta mulla on sillon isoskoulutus, jota ei missään nimessä saa jättää väliin, jos haluaa isoseks .
- Mun pitäis nähdä yhtä joensuulaista kaveria turussa 24.pvä mut mullon sillon mun kummipojan ristiäiset ...
hetkinen, miks nää kaikki liittyy jotenkin kavereihin .... ?

Muutenki pitäis ihan for real miettiä mikä olis itelle järkevin vaihtoehto elää omaa elämää,
mut se on vaan jotenkin pirun vaikeeta ko ihmiset yrittää päättää mun elämisestä .
Vanhemmat, psykiatri, ex-tyttöystävä, kaverit ...
Ihan ko niinku pitäis jotenkin tehä miten muut haluaa, eikä miten itestä tuntuu hyvältä .

Mitä mä edes haluan ?

Keiden/kenen kanssa mä haluan viettää aikaa,
mitä mä haluan tehdä/missä mun pitäis olla vapaa-ajalla ? Tai yleensäkkään ?
Tai muutenkaan mitä mä ees odotan/haluan/toivon tulevaisuudelta ?
Vihaan noita kysymyksiä kun niihin ei löydä vastauksia .. 

Tähän loppuun kiitokset,
kun/jos jaksoit vaihteeksi lukea tälläistä mietintämössösössöä,
jostai ei edes saa selvää kunnolla o___o'

- wishmur
ps. jumitan:
My Chemical Romance - Welcome to the Black Parade
Rammstein - Haifish
The Rain - Tuuli kulkee
Tokio Hotel - Attention
Three Days Grace - Never too Late

lauantai 10. syyskuuta 2011

Although loneliness has always been a friend of mine

On tässä taas tapahtunu tän viinesen 10pvän aikana paljon kaikkea ..

Ensinnäkin on ollu tässä vähän säätöä parisuhdeongelmissa, jotka onneks päätty sitten hyvin nwn hihi ♥~
Sitten oon opetellu luottamaan uusiin ihmisiin, vaiks onki viel hiukan vaiheessa toi luottamuksen hakeminen .
Esimerkiksi avauduin tyypille jonka oon tuntenu vasta koulujen alusta ni tyyliin puolet mun elämästä ja nyt ollaan sitte hihhuloitu almost everyday ku tunnetaan suurinpiirtein hyvin :3

Toisaalta on tässä ollu huonojaki asioita .
Siis ton eroparisuhdehässäkän lisäksi ..
mm. oon sortunu taas koristeluun, vaiks sainki kontrolloitua sitä suht.koht hyvin jonkunaikaa .
ja muutenki meinasin lentää ko leppäkeihäs mein koulusta luvattomien poissaolojen ja epäsopivan käytöksen takii ja sitten oon ollu tän viimesen puoltoista viikkoa 38-41 asteen kuumeessa ja joutunu istuu koulussa, ettei tulis poissaoloja .
Porukoiden logiigga on aika hurmaava ♥
Että sellasta .

Tällästä tälläkertaa, oikeeta purkamista en olis oikeesti jaksanu, koska olo on oikeesti ko katujyrän alle jääneellä ettei jaksa/pysty/kykene tekemään ei sitte yhtään mitään ...

Joten kiitos kun luit ! ~
- wishmur

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

But I still don't miss you yet

Oletteko koskaan pysähtyneet pohtimaan todellista luontoanne, mitä me oikeastaan olemme, miksi me olemme, mitä helvettiä me täällä teemme?
Miten te koette itsenne? Sinä olet sinä ja that's it? Ei mitään muuta?
Uskonnot ovat huru-ukkojen hapatuksia joissa ei ole mitään järkeä?
Vai kyteekö teissä palava halu tietää enemmän? Ymmärtää omaa itseänne?


Koitetaanpa pientä ajatusleikkiä.
Ajatelkaa itsenne kehonne sisälle, missä te sijaitsette?
Sydämessä? Aivoissa? Jossain muualla? Vai oletteko te vain koko kehonne?

Jos te sijaitsette jossain muualla, esimerkiksi päänne sisällä, esimerkiksi aivoissanne, niin mikä sitten on kehonne?
Onko se vain kasa luuta ja nahkaa? Jos mietitte kehoanne tarkemmin, ja satutte vaikka muistamaan jotain muutakin kuin kondomin käyttöohjeet biologian tunnilta, ymmärrätte varmaankin kehonne monimutkaisuuden, sen täydellisyyden.
Palautellaampa basiccejä mieleen, mistä keho oikeastaan koostuu?

  • Verenkiertoelimistöstä. (Sydän, Verisuonisto, Veri)
  • Ruoansulatuselimistö. (Suu, Mahalaukku, Haima, Sappirakko, Maksa, Suolisto)
  • Hermosto. (Aivot, Selkäydin, Keskushermosto)
  • Luuranko. (Pääkallo, Selkäranka, Kylkiluut, Reisiluu)
  • Lihaksisto.
  • Sukupuolielimistö.

Mietitäänpä, mikä osa kehosta on tiedoton, eikä millään tavalla liitoksissa tietoisuuteen.
Tai yritetään miettiä, mitä enemmän koetan itse pyöritellä päässäni kyseistä kysymystä eri kehon osien
 kohdalla, sitä useammin löydän kehon osista kytköksen hermoston eri osa-alueisiin.

Hermosto voidaan jakaa kuuteen eri luokkaan, näiden kaikkien läpi käyminen tulisi viemään aikaa aivan perkeleesti, joten jos se ne kiinnostavat enemmänkin, suosittelen englannin kielistä wikipediaa aluksi. Anyways, se mitä haluan sanoa on, että hermosto pitää koko kehosi käynnissä vastaanottamalla ja välittämällä informaatiota kehosi sisältä, ulkopinnalta, sekä ympäristöstä, hermoston toiminta on hyvin pitkälti tahdosta riippumatonta.
Et mahda sille mitään vaikka kuinka haluaisit, se kontrolloi kehoasi, jopa mielialaasi vapauttamalla tai pidättämällä eri välittäjäaineita.(serotoniini, noradrenaliini, dopamiini etc.)

Joten, voiko kehosi siis olla vain pelkkää luuta ja nahkaa ilman minkäänlaista tietoisuutta?
Tiede sanoo, ettei hermostoa kiinnosta ainakaan sinun tietoiset halusi.


Entäs sitten mieli? Mikä mieli oikeastaan on?
Einstein sanoi mielen olleen uskollinen palvelija, ja intuition olleen pyhä lahja, miten hän siis koki itsensä ja tietoisuutensa?
Oletko sinä yhtä ja samaa mielesi kanssa? Missä mielesi sijaitsee? Oletettavasti päässäsi?

Pohditaanpa taas ajatusleikkiä.
Mielihalut, mitä ne ovat?
Röökinhimo, karkinhimo, seksinhimo, alkoholinhimo, laiskottelu tai velvollisuuksien välttely jotta pääsisi helpommalla, kateus? Voiko kateus olla mielihalu? Tuskin halu, mutta mielipahe kenties?
Eivätkö oikeastaan kaikki luettelemani esimerkit ole mielipaheita?
Vai voidaanko olettaa esimerkkieni olevan hyödyksi sinulle pidemmällä aikavälillä? Tuskin.

Mitä mielipaheita meillä sitten voikaan olla?
Turhamaisuus, kateus, viha, laiskuus, ahneus, himo?
Kyllä minä luettelisin nuo asiat mielipaheisiin, vai onko joku teistä sitä mieltä, että nämä asiat ovat hyväksi teille?
Ja tähän listaan kun vielä lisätään ylensyönti, saadaan aikaan lista seitsemästä kuoleman synnistä, joista osa teistä varmaankin on kuullut rippikoulussa, tai sitten elokuvassa se7en.

Mitä nämä seitsemän kuolemansyntiä sitten yhteen nidottuna muodostavat?
Egon.
Tarkkailkaapa seuraavan kerran ihmistä jonka ego puskee esille, helpoimmin varmaan seuranta onnistuu hankkiutumalla kännisen ihmisen seuraan.
Katsokaa mitä eri mielipaheita egoileva ihminen heijastaa, turhamaisuus, ahneus, kateus, viha?
Ne taitavat olla yleisimmät.

Joten, jos mieli koostuu hyvin pitkälti mielipaheista, ja mielipaheet muodostavat egon, niin silloin ego piilee mielen sisällä, ja voisiko olla peräti niin, että juuri tästä syystä Einstein luokitteli mielen uskolliseksi palvelijaksi?
Te ette ole mielenne, koska te ette ole pelkkä egonne, mikäli olette, niin tuskin edes olette lukeneet tekstiäni näin pitkälle.

Eli, me emme ole kehomme, emmekä ole myöskään mielemme, mutta nämä molemmat ovat kuitenkin meissä, me pääsemme niitä pakoon ainoastaan uneksiessamme ?

Entäs sitten aivot ylipäätään?
Olemmeko me aivomme?
Kuinka aivomme, jotka ovat aineellisia voisivat olla tietoisia siten kuin me koemme olevamme?
Mitä aivoissa oikein tapahtuu?
Aivojen tehtävä on on käsitellä hermoston välittämää informaatiota siten, että meidän toimintakykymme ympäristössämme säilyy.
Näin ollen me emme siis oikeastaan voi olla aivomme, aivomme on osa kehoamme, ja se pitää huolen selviytymisestämme.

Einstein puhui myös intuitiosta, olen myös itse käsitellyt jossain aikeisemmassa blogauksessa intuitiota ja sen suurta merkitystä itselleni.
Ei ole mitenkään harvinaista, että suurimmat tieteelliset läpimurrot ovat syntyneet intuitiivisesti, ensin on syntynyt vastaus ongelmaan, ja vasta intuitiivisen vastauksen ympärille on muodostunut ilmiön, ja vastauksen selittävä teoria.
Emme kuitenkaan voi myöskään olla intuitiomme, koska muuten saisimme tietäisimme hyvin pitkälti kaiken kaikesta, sen informaation puitteissa jonka olemme joskus saaneet.
Olen joskus miettinyt intuition ja sielun yhteyttä.

Kuvitellaanpas taas hieman, sielun käsitetään monissa uskonnoissa olevan väliaikaisesti ruumiiseen yhdistynyt aineeton, oleellinen osa ihmisyksilöä, joka on ikuinen ja joka fyysisen kuoleman yhteydessä siirtyy metafyysiseenmaailmaan.
Sielua on kyetty selittämään tieteessä vain aivojen ja muiden elinten toiminnan tuote, mutta onhan toki montaa muutakin asiaa pidetty vuosituhansien aikana tärkeänä ja nykyään demonisena.

Pohditaan sielun toimintaa ihmisessä, sielun on käsitetty erottavan ihmiset eläimistä.
Sielu on osa inhimillisyyttä, sielu opastaa meitä tekemään oikeita ratkaisuja, mutta oletteko pohtineet mitä intuitio tekee?
Oletteko koskaan luottaneet intuitioonne täysin sataprosenttisesti?
Oletteko huomanneet miten intuition tekemiä päätöksiä on välillä mahdoton ymmärtää rationaalisella mielellä, mutta silti ne päätökset tuottavat aina parhaan mahdollisen lopputuloksen, joskus pitkällä, joskus lyhyellä juoksulla?
Eikö sieluun luottaminen tee aivan samalla tavalla?

Eivätkö sielu ja intuitio molemmat tuota välitöntä tietämistä asiaan kuin asiaan liittyen?
Voisivatko intuitio ja sielu näin ollen olla yksi ja sama-asia, toinen tieteellisen näkökulman ja toinen teologisen näkökulma luoma?
Teologiselta näkökulmalta sielua/intuitiota pyritään hyödyntämään egon kukistamiseen ja onnellisuuteen tilanteesta riippumatta, ja tieteelliseltä näkökulmalta intuitiota/sielua pyritään hyödyntämään mahdottomilta tuntuvien ongelmien ratkaisuun.

Eikö näidenkin välillä ole yhteyttä?
Mahdottomalta tuntuvien ongelmien ratkaisu tuottaa onnellisuutta, ja onnellisuus taas kukistaa egon luomat mahdottomat ongelmat.

Me emme kuitenkaan ole sielumme tai intuitiomme, emme ainakaan vielä, jos joku kokee olevansa niin kertokoon ihmeessä!

Joten keitä me siis olemme?
Ja mitä helvetin persettä tämä blogaus nyt taas sitten tarkoittaa?
No ei välttämättä mitään, kunhan filosofioin lämpimikseni, mutta miettikääpä, onko tietoisuutenne oikeasti laajempi, kuin mitä koette sen olevan?
Olemmeko me pikemminkin jonkinlaisia entiteettejä, kuin vain ihmisiä?
Ja mikäli olemme, koostummeko me kehostamme, mielestämme, intuitiostamme/sielustamme, ja.. meistä itsestämme. Ja kun kuolemme mitä tapahtuu?
Yhdistymmekö me sielumme/intuitiomme kanssa, jolloin sielumme oppii kaiken kokemamme, ja mahdollisesti reinkarnoituu uudestaan uuteen minään, jolla ei kuitenkaan ole muistikuvia tästä elämästä jota tällä hetkellä elän?

Ja random blogimerkinnän jälkeen vielä randomimpi kuva :