The minute you walk out that door

16-vuotias nuori, puoliksi kaljupäinen nainen istuu junassa apaattisen näköisenä, silmät mustana meikeistä musiikin raiskatessa korvia .

9 minuuttia aikataulusta jäljessä, jos tarkkoja ollaan . Juna upposti tunneliin . Korvat huusivat mitä ehtivät . Kiroilua pään sisällä . Melkein sukeltaja, tuolle oli joskus sanottu valittaessaan korva-ongelmastaan .

Rento ranneliike ja kädessä komeili juuri taskusta nostettu mp3 - soitin ja sormet näpäyttivät tottuneesti seuraavan biisin merkkiä . Niskojen naksautus . Nuorukainen vihasi junan penkkejä . Epämukavat ja vaikeat käyttää . Tai eivät muutenvain sopineet tuon vaikealle selälle tai helposti puutuvalle takamukselle .

Puhelimen värähdys sai tuon ajatukset hetkeksi pois kuollettavista penkeistä .

Nenän raapaisua lukiessa viestiä ja korvat alkoivat huutamaan Hallelujaa, junan mennessä taas tunneliin . Tunnelit olivat tytön korville aivan liikaa, joten hänen oli pakko kirjata yksi miinus taas pieneen vihkoseensa . 

"Tunnelit." tuo kirjoitti ja laittoi kyseisen, vihreäkantisen vihkonsa pois . Katsahdus ulos . Juna liikkui niin nopeaan tahtiin, että oli vaikea saada selvää missä se matkaisi tällähetkellä . Ainakin siellä oli pimeää, se näkyi ja selvästi . Syvä huokaisu .

Vielä tunti päämäärään . Jos siis junan aikataulut pitäisivät paikkaansa . Tuskimpa vain ..

Kaljupäinen nosti jalkansa toisen samanlaisen päälle ja kirosi junan penkkejä taas syvälle maanrakoon päänsä sisällä. Ei mahda, pakko oli kestää jos mieli lähteä uudestaan .

Puhelin ilmoitti olemassaolostaan pienellä piippauksella . Käsi eksyi taskuun tottuneesti ja alkoi näpytys . Tekstiviesti . Puhelimen palautus paikkaan, josta se oli otettu ja katsahdus ulos .

Juna ilmoitti viimeinkin missä mennään ja hyväksytävä nyökähdys nuorelta .

"Puolivälissä.", tuo kuiskasi lähes äänettömästi ja naksautti sormensa tyytyväisenä . Jalkaakin puudutti tytön istuessa sen päällä . Mitä järkeä oli istua kyseisen ruumiinosan päällä, jos oli muutenkin puutunut olo ? Ei sitten yhtään mitään . Juna pysähtyi viimeinkin jättäen matkustajia kyydistä ottaen samalla uudet tilalle . Kaljupäinen katsahti ulos ja tuijotti ihmeissään valkoista ainetta maassa ja hänelle tuntemattoman aseman kivetyksissä ja reunoissa . Lunta . Paljon .

Ainakin metri, ellei puolitoista .

Ei hänen kotikaupungissaan ollut sitä kuin muutama millimetki, jos sitäkään enään .

Tyttö ei pitänyt lumesta . Ei sitten yhtään . Märkää, loskaa, kylmää, lisää märkää ..

Ei, ei se ei ollut ollenkaan hänen juttunsa . Siirtäen jalkansa takaisin lattialle sylistään puutuneena tajusi taas kirota junan älyttömän epämukavat penkit ja samalla haukotus eksyi tytöltä . Tuota väsytti . Olihan tullut valvottua viimeiset 42 tuntia ennen matkaa niin kai siinä itse kukin olisi väsynyt, eikä junan epämukavista penkeistä ollut yhtään sen enempää iloa kun ei niissä voinut hyvin nukkua ilman paikkojen kipeytymistä  .

Kaljupäätä oksetti . Hän oli selkä menosuuntaan päin ja juna nyki kuin pahassa puutteessa oleva koira, joka nylkytti pienen lapsen uninallea eikä tuo tehnyt ollenkaan hyvää tyhjälle vatsalle, joka heitti jännityksestä muutakin kuin voltteja ja kärrynpyöriä . Syvä huokaisu . Sormien hermostunut heilutus . Naksahduksia ylikuluneista sormi, -niska, ja selkänivelistä ja vieno virnistys kuullessaan tasaisia naksahduksia ympäri kehoaan .

Juna ilmoitti vaihteeksi, että pääteasema olisi yhden hyvän biisin päässä, joten nuorukainen alkoi kerätä kamojaan, jotka olivat tietenkin siellätäällä, melkein hukassa mutta silti löydöksissä . Hyvä biisi kestäisi kutakuinkin kolme ja puoli minuuttia, joten tytöllä oli hieman kiire saada kaikki kamppeensa laukkuunsa, takkinsa, huivinsa ja  piponsa mukaan ja ajoissa ulos junasta . Varpaiden heilutus tarkistaakseen olivatko jalat kauhean puutuneet matkasta . Onneksi eivät.  Kenkien ninjaaminen jalkoihin ja nopea tavaroiden tarkistus .

Hyvän biisin loputtua, sulki nuorukainen laitteensa, sujautti sen taskuun ja lähti rennosti kävelemään kohti junan ovea odottaen että se avautuisi ja tuo pääsisi ulos junasta . Juna pysähtyi ja vieno hymy kiipesi pitkin nuoren huulia .

Oven aukaisu - napin painaminen ja astelu ulos junasta .

Tämä matka päättyisi ehkä tähän, mutta lisää matkoja tulee varmasti .

Sanotaanko vaikka että matkablogi ?

Tai ajan-kulutus-kirjoitus matkalla Turusta Helsinkiin ?

Jotain kumminkin sen sorttista , joka oli tännekkin sitten pakko puskea .

Kutakuinkin noin se junamatka itsesään meni . 

Ainiin ja pahoittelen virheistä ja äidinkieliperfektionisteille tiedoksi : I don't care ! Kirjotan miten kirjotan ja that's it . 

Jollet tykkää, anna olla .

- wishmur