tiistai 24. heinäkuuta 2012
Dad, I miss you .
Minä kävelen kivisten hautojen keskeltä, vaaleiden puiden alapuolelta sinun kivesi luokse . Olen yksin enkä minä edes kaipaisi seuraa .. Lasken vaaleanpunaisen ruusukimpun nimesi alle ja katson kiveen kaiverrettuja kirjaimia ikävöiden . Siinä on sinun nimesi, syntymäpäiväsi ja päivä, jolloin lähdit luotamme jonnekkin pilvien päälle . Muistaisin nuo päivämäätät vaikka silmät sidottuina . Kosketan kylmää kiveä sukunimesi kohdalta . Joskus mietin, että miksen ottanut sinun sukunimeäsi, kun erositte äidin kanssa . Pitäisin ulkomaalaisesta sukunimestä enemmän, muttei se sopisi muihin nimiini . Joten jätän asian harkinnan tasolle ..
Istun polvieni päälle vihreälle nurmelle hautasi eteen ja katselen sitä . Harmaata ropeloista kiveä, kullanväriset kirjaimet ja pieni valkoinen lintu istuu kiven päällä . Minusta se on kaunis, juuri sopiva sinunlaiselle ihmisielle . Voisin kuvitella sinun istuvan kiven päällä valkoisessa kaavussa ja suuret siivet selässäsi . Nuo turvallisen tuntuiset enkelinsiivet hehkuisivat lämpöä ja valoa, kun sinä silittelisit kyynelten täyttämiä poskiani . "Ei ole hätää" , vakuuttaisit ja minä uskoisin sinua sinisilmäisesti . Ihankuin niin olisi, ettei olisi hätää kun olen lähelläsi . Kuiskaan nimeäsi, vaikka tiedän ettet vastaisi .. Voisin kuvitella sinun vastaavan pyyntööni ja istuutuisit viereeni kuin juuri käsketty koira . Siirtäisit kätesi olkapäälleni ja antaisit minun kertoa rauhassa, tietäen silti että kuuntelet . Niinhän sinä aina teit .. Odottaisit minun kertovan päivästäni tai siitä miten minulla menee, miten opiskeluelämä sujuu tai mitä äidille kuuluu . Mutten kerro .
Jotain minun on silti kerrottava ..
Kerron eräästä ihmisestä, josta olisi pitänyt puhua jo jonkinaikaa sitten . Minä tiedän, että sinä näet hänet ja olisit hänestä ylpeä . Olisit ylpeä meistä . Hän on juuri senkaltainen kun olit minulle toivonut . Sinä nyökyttelisit, hymyilisit vietonta hymyäsi ja kertoisit, kuinka sinun pitäisi palata . Olet ollut jo liian kauan poissa . Minä nyökkäisin sinulle vastaukseksi ja sinä antaisit minulle tilaa nousta ylös . Sysäisit minut lämpimään halaukseen ja kiität siitä, että olin tullut taas katsomaan sinua . Painaisit pienen isällisen suudelman otsalleni ja kertoisit ikävästäsi . Minä tiedän että sinulla on ikävä . "Minäkin ikävöin sinua .. " vastaisin . Vilkaisen vielä kerran hautakiveesi ja lähden samaa reittiä takaisin kohti reaalista maailmaa ja stressin täyttämää viikkoa .
Kirjoitettu ikävästä omaa isääni kohtaan ..
- wishmur
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kaipasit mielipidettä, mun mielestä nää novellityyliset tekstit on ihania. Kumpa mäkin osaisin kirjoittaa näin. Tai kyllähän mä joskus osasin... Eikä sun tartte selittää siihen loppuun miks tällä kertaa tuli tällainen postaus tai jtn :) nä on hienoja, minä tykkään .
VastaaPoistajaksamisia <3