tiistai 17. heinäkuuta 2012

Do you wanna cup of coffee ?


Istun tyhjässä kahvilassa ja odotan sinun  tuloasi . Olet myöhässä niinkuin tavallista, kun minä taas olen jo istunut täällä kymmeniä minuutteja sovitusta aikataulusta aikaisemmin . Juuri minun tapaistani . Katson ulos kahvilan kokoseinän mittaisesta ikkunasta liikenteen sekaan ja huomaan kuinka vettä pelkäävät ihmiset juoksevat karkuun vesipisaroiden taistellessa toisiaan vastaan . Kuka osuu ensin tuohon pölyiseen tummaan asfalttiin tai ihmisten kumisiin sadevarusteisiin ? Autot katoavat pikkuhiljaa parkkipaikoilta, vain bussit ilmoittavat ohimennen olemassaolostaan puhkuen kuin tyhjää haukkova keuhkotautinen .

Saan  kaakaoni muutaman minuutin odotuksen jälkeen ja kiitän kohteliaasti tuota lyhyttä ruskeahiuksista naishenkilöä . Nainen kiiruhtaa laittamaan uusille asiakkaille laktoosittoman Latten ja Macchiaton . Mietin, että mahdoinkohan itse pyytää omani laktoosittomana ? Tuskin .. Kassalla seisoo toinenkin nainen vaaleissa, ponihännälle laitetuissa hiuksissa ja lyhyessä vaimarissa . Naisella on koko käsivarren pituinen sulkatatuointi ja pieni, lähes huomaamaton timantti korvan alapuolella . Timantista en niinkään välittänyt, mutta sulkatatuoinnista tuli mieleen eräs ystäväni . Mitäköhän hänellekin mahtaa kuulua .. ? Kokeilen kuumaa kaakaotani ja annan sen olla, ihan vain muutaman sekunnin . Siemaisen kuitenkin tuota kuumaa nestettä kurkkuuni ja tajuan polttaneeni juuri kieleni . Ei mahda, ajattelen ja siemaisen uudestaan . Nyt sattui oikeasti . Lasken lasin takaisin pöydälle . Alkoi kiivaasti tehdä mieli mennä ulos, polttaa savuke ja palata takaisin sisälle . Mieleeni juolahti, että kuinkakohan kauan viimeisimmästäni on ? Viikkoja, ehkä jopa kuukausia .. En muista tarkalleen . Unohdan mielihaluni ja keskityn palaneeseen kieleeni .

Siirrän katseeni tottuneesti kahvilan ikkunasta ulos ja mietin miksi minulla tosiaan on vapaapäivä .. Ehkä siksi, ettei minun olisi pakko kastella itseäni tuolla sateen täyttämässä kaupungissa, jota minä olen taas oppinut vihaamaan . Toisaalta, asialla ei ole niinkään väliä, sillä olen pian muuttamassa pois .

Huomaan auringon täyttämän taivaan hävittävän sadepilvet mennessään . Parkkipaikka täyttyy taas erilaisista ja erimerkkisistä autoista ja kaduilla alkaa kulkea eri-ikäisiä ihmisiä, joillakin koira mukanaan . Käännän katseeni poliisiaseman suuntaan, joka olisi selkäni takana, jos istuisin ulkona . Ikkunan takana nuori, ehkä 17 kesäinen neito katselee minua ihmeissään, kuin olisi juuri nähnyt jotain .. erilaista tai kummallista . Noh, kummallinenhan minä olen .. Nainen ei näytä yhtään tutulta, mutta on hän omalatavallaan aika kauniskin, samankaltaisine silmineen kuin minulla . Pelottavan yksityiskohtaista . Samanlaiset syvänvihreät silmät, jotka kertovat puolet mielessä olleista ajatuksista tai mielialasta . Jos niitä vain osaa tulkita .. Nainen kohottaa kätensä vilkuttaakseen ja lähtee pois . Minä en vilkuttanut takaisin .

Tuttu, tummansininen volvo parkkeeraa taskuparkkiin kadun toiselle puolelle . Autosta nousee tutunnäköinen tummatukkainen nuorimies . Hymähdän tunnistaessani hänet . Ei hän ole kuin puolisen tuntia myöhässä sovitusta ajasta . Hän tarkistaa liikenteen ja kävelee tällepuolelle katua . Hän huomaa minut ikkunan takaa, vilkuttaa nopeasti ja kävelee kahvilan sisäpuolelle rennoin askelin . Nousen tuolistani vastaamaan sisälle tulleen halauspyyntöön ja istuudumme samoihin aikoihin paikoillemme puhumaan asioista . Siitä onkin jo pitkä aika, kun viimeksi puhuin hänen kanssaan ..

- wishmur

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti