Here comes the pain, here comes me wishing things had never changed ..

Näinä yön pikkutunteina sitä alkaa miettimään mitä on saanut elämässään aikaseksi .
Kipua, suuttumusta, menetystä, loukkaantumista, vääriä ihmisiä ja vääriä valintoja, epäonnistumisia ..

Miksi en voi olla sellainen kun haluaisin ?
En halua olla minä .

Minä vain satutan niitä,
joita tulen eniten rakastamaan ja rakastan niitä joita satutan eniten ..
En haluaisi olla sellainen, mutta tiedän olevani ..
Tiedän olevani empatiakyvytön hirvitys .

Mistä tiedän ?
Tajusin sen liian myöhään, luettuani entisen tyttöystäväni muutaman postauksen siitä, kuinka satutin häntä kuin tunteeton otus ja annoin hänen selvitä yksin syömishäiriöisestä elämästä .. Ja vain ja ainoastaan siksi, että satuin rakastumaan toiseen ..
Silti olin vihainen hänelle kun hän teki samoin .
Tämä ei ollut ensimmäinen, eikä viimeinen tapaus ..

Nytkin olen rakastunut,
vaikkakin juuri satutin erästä toista pahimmalla mahdollisella tavalla .
Aivan kuten minuakin satutettiin silloin .. Kauan sitten ..
Toisaalta .. Hän on erilainen .

Kun minä rakastun ihmiseen, sysään muut pois ympäriltäni, unohdan heidät
ja keskityn hetkenaikaa vain siihen yhteen, kunnes kyllästyn .
Sitten sama jatkuu ja jatkuu, kunnes alan taas haikailla jotain ..
Kaipuuta .. Hellyydentunnetta ..

Sitä, että maailmassa on ihminen, joka minusta välittää .
( Mutta ei, tälläistä tunnetta ei ole hänen kanssaan ..
Että voisin heittää hänet pois tai vaihtaa toiseen .
Ei, en halua tehdä niin hänelle .
Toisaalta uskon, ettei tämä etene tästä pidemmälle .. )

Mutta oikeastihan he eivät välitä .

Miksi he välittäisivät ?
Eivät miksikään .
Se siinä onkin ..


- wishmur