keskiviikko 11. heinäkuuta 2012
I don't wanna hear those words tonight
Siinä sinä olet .
Me seisomme parvekkeellani kesäillan viileydessä . Minä tärisen sinun siemaillessa myrkkyä sisuksiisi . Ihan kuin et huomaisikaan . En sano mitään, katson vain kääreesi perään minkä juuri heitit maahan, vaikka olen kieltänyt .
Huikkaat suuntaani, että menisimme sisälle . Olen ilmeetön, en edes vilkaissut sinuun . Sinä suuntaat askeleesi huoneeseesi ja oletat minun seuraavan . Mutta minä kävelen ohi .
Rappuset alas ja ulko-ovelle . Nostan sen typerän tumpin ja laitan tuhkakuppiin .
Palaan lämpimään sisäilmaan ja saan heti kuulla miten lähdin pyytämättä lupaasi .
Sinä kohotit kätesi poskeani vasten ja annoit sen tuntea ensimmäisen vaiheen vihastasi . Vasta ensimmäinen .
En vilkaisekaan sinuun vaan käännän toisenkin posken . Naurat .
Sanot minun olevan tottelematon kakara, joka vaatii kuria . Tiedän mitä se tarkoittaa .
Kohotat katseeni sinun myrkynvihreisiin silmiisi ja pakotat tuijottamaan niitä . Ilmeeni muuttuu .
"Vihaan sinua!" - se huutaisi, jos vain jotenkin kykenisi .
Otteesi leuastani vaihtuu kipeään ranteeseen, johon juuri eilen osoitin turhautumista ja itseinhoa sinun takiasi . Suussani maistuu veri rikki menneen huulen takia . Huomaat sen . Toinenkin poskeni saa kokea saman kuin edellinen .
Kuiskaat jotain korvaani ivallisella äänelläsi, jota vihaan ylikaiken . Varsinkin nyt . Painat minut suoraan vasten vastapäistä seinää ja puristat rannettani . Naksahdus . Ilmeeni huutaisi kipua, jos voisin näyttää sen sinulle . Helpotuksen tunne valtaa selkäytimeni . Onneksi vain rannenivel . Vai oliko sittenkään ? Kurkustani lähtee kipua huutava huokaisu .
Virhe . Sinä huomasit .
Otat taskustasi mustan mattoveitsen . Kuulen kuinka se narisi vetoliikettä ja ruostetta . Huomaan sivusilmällä siitä puuttuvan paloja ja terässä olevan kuivunutta verta . Tunnistan sen omakseni . Mistä sait sen ?! Mitä se tekee sinulla ?! Anna se takaisin !
Astut askeleen taaksepäin ja otteesi irtoaa minusta . Olen lysähtää samantien polvilleni vaaleaan kokolattiamattoon, mutten tee sitä . En pysty . Pelkään liikaa .
Selkäni on kuin liimattuna seinään kun sitä torut minua itseinhostani ja sanot, ettei sillä olisi merkitystä kunhan pääsisit minusta eroon . Se ei hetkauttanut ollenkaan .Ilmeeni ei edes värähtänyt .
Pyydät katsomaan minua . Pyydät uudestaan, mutten tee evääkään liikuttaakseni kasvolihaksiani sinun vuoksesi . Tarraat kuin kone olkapäästäni kipeästi puristaen ja painat minut vasten lattiaa . Toinen naksahdus . Polveni jäi alla huonoon asentoon ja huutaisi nyt hallelujaa kivusta . Hermo-ongelmat, jotka lääkärikin totesi .
Huudat tottelemattomuuttani minulle, kun yritän pitää kivusta tulleet kyyneleeni sisälläni . Sinua ei kiinnostaisi . Heität mattoveitseni viereeni lattialle ja nariset säälittävästä lapsesta . Saan vielä tuntea varpaidesi julmanlujan kosketuksen kipeässä olkapäässäni, ennenkuin katoat yläkertaan .
Siihen minä jäin sinun jälkeesi makaamaan kivuissani lattialle toivoen, että joku huomaisi . Muttei kukaan huomaa .
Ketään muuta ei ole kotona .
Saatte itse miettiä tän kirjotuksen tosiasiat ..
- wishmur
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti