It is very frustrating not to be understood in this world.

Minä yritän taas etsiä jotain mitä en ole . Jotain mitä ei tule koskaan olemaan .
Minuus . Mitä se on ?
Onko se jotain sellaista mitä pieni lapsi saa pureskella, kun ikeniä kutittaa ?
Onko se jotain sellaista mitä narkomaanit pistelevät suoniinsa saadakseen itselleen hyvänolon tunteen ?
Onko se jotain sellaista mitä keski-ikäinen kukkahattutäti voi tiirailla kiikareidensa takaa ?
Onko se jotain sellaista mitä ranskalaiset laittavat ruokaansa saadakseen sen maistumaan ranskalaiselta ?
Mitä, eikö se olekaan mitään näistä ?

Minä en osaa määritellä mitä se on .
Minusta tuntuu, että oma minuuteni on juossut kauas pois, kun arvasi minulle käyvän näin .
Olen kävelevä sekameteli . Minä en muista asioita, mitä minun pitäisi muistaa .
Muutama päivä sitten minun pyydettiin kirjoittamaan koko nimeni . Mutta minä en muistanut sitä . 
Samaisena päivänä minua pyydettiin käymään postilaatikolla . Mutta minä en muistanut missä se on .
Eräänä aamuna heräsin, noin neljäkymmentä kiloa painava karvainen otus sängyssäni ja minä säikähdin sitä, koska en tunnistanut sitä . En tunnistanut omaa koiraani .
Olen ollut ilman lääkitystä kohta kaksi kuukautta .
Yöni ovat valvomista kylmällä katolla .
Päiväni ovat miettimistä ja selviytymistä .
Yritän rakentaa ajatuksia pääni sisällä, mutten pysty siihen . En osaa enää ajatella järkevästi . Se huolettaa minua .
Toisaalta, minulla on vain kuusi päivää jäljellä .
Turhaan kulutan vähäistä energiaani yhtään minkään ratkomiseen .

- wishmur