I promised you ..

Saatoin jo unohtaa miltä tälläiset aamut tuntuvat ..

Kun tajuan miten turvoksissa silmäni ovatkaan yön jälkeen, miten kuivat suolavanat tuntuvat edelleen poskillani itkemisen johdosta, kuinka mahani huutaa nälkää enkä pysty syömään .. Minun on silti syötävä . Lupasin niin ..

Yritän nousta istumaan sängynreunalle, mutta lysähdän samantien takaisin . Minua turhauttaa oma reaktioni asiaan .. En jaksa nousta .. Minusta tuntuu, että kehoni on täytetty lyijyllä, eikä se jaksa kannatella itseään . Minun on silti noustava .. On pakko .

Nappaan tottuneena pilleripurkin lattialta ja kaadan sieltä tarvittavan määrän käteeni . Mieleni tekisi kaataa siihen koko purkillinen ja odottaa ambulanssin sireenien korvia kirpaisevaa ääntä . Vaan en tee niin .. Heitän purkin huoneen toiseen päähän ja sujautan kaksi pientä lääkettä kurkkuuni . Nousen sängyltäni ja olen taas kaatua lattialle . Heikottaa, huimaa, verensokerit alhaalla ja pyörryn pian . Annan asian olla . Avaan huoneeni tuuletusikkunan ja heitän muutaman vaatekappaleen päälleni . Avaan huoneeni oven ja kuulen kuinka siskoni kuuntelee The GazettEn Calm Envy - biisiä .. Pamautan oveni kiinni ja rysähdän sängylleni pystymättä pidättelemään suolaveden tulemista . Painan kasvojani tyynyyni niin kauan, että minun on haukottava henkeä .
Sitten muistan lupaukseni ja käännän itseni kyljelleni, itkien kuin viaton pikkutyttö, joka kaatui ja satutti jalkansa  ..

Miksi tämä on näin vaikeaa ?

- wishmur