Painajaiseni alkavat pikkuhiljaa käymään toteen .
Tälläkertaa istun vieressäsi likaisenvalkeassa volvossa, jonka tummat nahkapenkit huusivat kuin kuollut eläin aina kun sinä vaihdoit asentoa . Minä olin taas tahtomattani kankainen sätkynukke, joka teki mitä tahansa kun joku osasi vain vetää oikeasta narusta . Tai mitä tahansa mitä isäntänsä halusi, voisi olla ehkä parempi ilmaisu .
Sinä nouset autosta ja tyhjennät rakkosi levähdyspaikan lähimpään pusikkoon silläaikaa kun minä taiteilen revityt pillifarkut takaisin jalkaani . Painan otsani takapenkin hieman huurteiseen ikkunaan ja huokaisen hiljaa .
Tunnustelen sideharsoa hihani alta tehden siihen kirjaimia sormenpäilläni .
Mieleeni ilmestyy ajatus siitä, että ehkä eräs toinenkin vain leikki minulla . Luuleeko hän, ettei kanssani olisi leikitty ihan tapeeksi .. ? Toisaalta, luulen että se johtuu ennemmin siitä, ettei hän tiedä kuka minä olen . Ehkä hän luuli tietävänsä . Vaan ei . Ei hän tunnista minua enää . Ei voi rakastaa ihmistä, jota ei tunne . Jota ei näillänäkymin edes halua tuntea .. En tiedä . Hän ei kerro, enkä minä kysy . Ongelma, jota kumpikaan ei halua ratkaista . Tai ehkä haluaakin, muttei siihen vain ole yksinkertaista ratkaisua . Ja unohtaminen ei sitä ole .
Inspiraationi kirjoittamiseen katoaa kirjain kerrallaan, eikä päähäni jää mitään . Ei mitään mikä voisi kiinnostaa sinua . Ei mitään mikä saisi sinut miettimään uudestaan . Ei mitään mikä saisi tämän leikin loppumaan tähän paikkaan . Sääli . Leikkihän pitää lopettaa silloin kun se on hauskimmillaan, eikö niin ?
Taidankin haluta elää loppuelämäni tässä särkyneiden sydänten paratiisissa, jossa kaikki saavat leikkiä toistensa sykkivillä ja se on ilmeisesti ihan hauskaa, sallituissa rajoissa tietenkin . .
Haluatko liittyä seuraan ?
- wishmur
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti