Huomaan herääväni yön pimeinä tunteina omiin painajaisiini, sydän taoten kuin viidakkorumpu . Painajaisiin, jossa minut köytetään tiukasti valkoiseen sairaalasänkyyn ikkunattomaan huoneeseen, seuranani vain oman huutoni riistävä kaiku .
Minun on noustava sängystäni . Minua heikottaa . Joudun ottamaan tukea kaikkialta ja käveleminen on vaikeaa . Jalkoja pistelee kuin niissä ei kiertäisi veri kunnolla . Ärsyttävä tunne .
Otan harmaan hupparin lattialta ja suuntaan takapihalle pakkasukon purtavaksi . Nappaan tottunein elein savukkeen taskustani ja asetan sen huulteni väliin . Sytytän ja vedän myrkkyä keuhkoihini .
Päässäni soi kohtia kappaleista, jotka muistuttavat minua sinusta . Katson kirkkaalle tähtitaivalle ja kuiskaan niitä viileälle ilmalle, tietäen ettet sinä kuule, mutta minä hymyilen silti sanottuani sen . Hengitykseni sekoittuu tupakansavuun ja huomaan tuijottelevani hiljaisena siitä syntyviä pieniä pilviä .
Yhtäkkinen orpo olo valtaa selkärankani, joten lasken katseeni mittailemaan käärettä sormieni välissä . Vedän muutaman kerran savua sisuksiini, nippaan tumpin lumihankeen ja palaan lämpimään sisäilmaan hiljaisesti . Yritän olla herättämättä koko taloa .
Lampsin tottuneesti omaan valtakuntaani, palaten makaamaan pehmeälle sängylle . Muistoja sinusta pompahtaa päähäni kuin superpallo ja arvuuttelen mielessäni mikä kuuluu mihinkin fiilikseen ja mikä mihinkin päivään . Minusta tuntuu joskus, että menen sekaisin muistossa ja päivässä . Hassua, vai mitä ? Niin, en minäkään saa aina ihan tolkkua mieleni koukeroista tai siitä miksi mitäkin pöllähtää päähäni tilanteesta riippumatta .
Käperryn tiukasti sinulta saatuun lahjaan . Se on pehmeä ja lämmin, aivan kuten sinäkin . Siinä on sinun tuoksusi . Huomaan rauhoittuvani kuin pieni lapsi äitinsä turvallisessa sylissä . Suljen silmäni ja näen sinut . Hymyilet . Miten olenkaan kaivannut tuota hymyä ..
Huomaan hitaasti vaipuvani vaaleanpunaisten kumpupilvien maailmaan, jossa mikään ei ole mahdotonta ja kaikkialla on hyvä olla .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti