Pian kuulen kolinaa ja avaan silmäni. Ikkunasta tuleva valo näyttää sinut minulle ja samaisella hetkellä pelon ja helponnuneisuuden tunteet valtaavat minut.
Kutsun nimeäsi. Olet hysteerinen ja hengityksesi on ripeää. Olet siinä polvillasi, katse lattiaan luotuna ja silmät pelosta avoinna. Kutsun sinua uudestaan. Havahdut ja huomaat minut. Luulen, että sinulla on samanlainen olo kuin minulla, koska nouset samantien hoiperrellen ylös ja tulet puolijuoksua minun luokseni. Kiedon käteni ympärillesi ja halaan sinua tiukasti. Sinä itket hysteerisesti ja kysyt kysymyksiä, joihin en osaa vastata. Missä ja miksi? En osaa sanoa. Sivelen hennosti selkääsi ja hyssyttelen. Saan sinut hetkeksi rauhoittumaan ja tajuan, että sinäkin täriset kylmyydestä. Yritän etsiä katseellani jotain peiton kaltaist, mutten näe sellaista. Otan sinua lähemmäs ja tunnen miten sinä hymyilet hieman solisluutani vasten. Kuiskaat jotakin, mutten saa selvää.
Samaisella hetkellä ovi kolahtaa ja sisään astuu kolme miestä. Pitkiä, tummatukkaisia, eikä kenelläkään paitaa päällä. En tiedä olivatko he edes suomalaisia ja jos olivat, niin ei siitä puheesta ainakaan selvää saanut. He nauravat pilkallisesti tullessaan meitä kohti.
Sinä pidät minusta tiukemmin kiinni ja kuiskaat asiasi uudestaan. Tälläkertaa minä kuulin ja hymähdän sinulle hieman. Olisin halunnut vastata sinulle suoraan, mutta samalla hetkellä kaksi miestä ottivat sinut, kolmas piteli minua paikallaan. Sinä riuhdoit, kiljuit ja huusit nimeäni. Vastasin vaimealla muminalla, koska suuni edessä oli jotakin. Katson kauhuissani mitä miehet tekevät sinulle. Sinä huudat kivusta ja rimpuilet. Et ymmärrä että se vain sattuu enemmän, kun liikkuu. Odotan minulle käyvän samoin, siksi olen rauhallisempi. Mies puhuu minulle jotain, mutten saa selvää. Tälläkertaa se kuulosti virolta. En osoita miehelle minkäänlaista huomiota.
Rimpuilen itseni vapaaksi ja raivostuneena potkin ja lyön sinua satuttavia miehiä. Miehet eivät nousseet enää. Naiseeni ei kosketa tuolla tavalla.
Sinä makaat paikallasi lattialla, verilammikossa, juuri ja juuri tajuissasi ja ennenkuin huomaankaan, kolmas miehistä - siis se, joka oli ensin minun kimpussani, oli ampunut sinua vierestäni. Silmäsi sumenevat hetki hetkeltä ja minä itken hysteerisesti. Kuului toinen laukaus ja samalla hetkellä minä herään omasta viileästä huoneestani, itkien hysteerisenä ja panikoivana. Liian todentuntuinen painajainen. Sydämeni hakkaa satoja, kun laitan takaisin makuuasentoon ja yritän rauhoitella itseäni siitä.
Se oli oikeasti liian todentuntuinen painajainen.
Ymmärrätkö nyt, miksi pelkään mennä nukkumaan yksin?
 |
| kyllä, minä piirsin sen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti