I can't be who you want

Painajaiseni alkavat pikkuhiljaa käymään toteen .
Tälläkertaa istun vieressäsi likaisenvalkeassa volvossa, jonka tummat nahkapenkit huusivat kuin kuollut eläin aina kun sinä vaihdoit asentoa . Minä olin taas tahtomattani kankainen sätkynukke, joka teki mitä tahansa kun joku osasi vain vetää oikeasta narusta . Tai mitä tahansa mitä isäntänsä halusi, voisi olla ehkä parempi ilmaisu .
Sinä nouset autosta ja tyhjennät rakkosi levähdyspaikan lähimpään pusikkoon silläaikaa kun minä taiteilen revityt pillifarkut takaisin jalkaani . Painan otsani takapenkin hieman huurteiseen ikkunaan ja huokaisen hiljaa .
Tunnustelen sideharsoa hihani alta tehden siihen kirjaimia sormenpäilläni .
Mieleeni ilmestyy ajatus siitä, että ehkä eräs toinenkin vain leikki minulla . Luuleeko hän, ettei kanssani olisi leikitty ihan tapeeksi .. ?  Toisaalta, luulen että se johtuu ennemmin siitä, ettei hän tiedä kuka minä olen . Ehkä hän luuli tietävänsä . Vaan ei . Ei hän tunnista minua enää . Ei voi rakastaa ihmistä, jota ei tunne . Jota ei näillänäkymin edes halua tuntea .. En tiedä . Hän ei kerro, enkä minä kysy . Ongelma, jota kumpikaan ei halua ratkaista . Tai ehkä haluaakin, muttei siihen vain ole yksinkertaista ratkaisua . Ja unohtaminen ei sitä ole .
Inspiraationi kirjoittamiseen katoaa kirjain kerrallaan, eikä päähäni jää mitään . Ei mitään mikä voisi kiinnostaa sinua . Ei mitään mikä saisi sinut miettimään uudestaan . Ei mitään mikä saisi tämän leikin loppumaan tähän paikkaan . Sääli . Leikkihän pitää lopettaa silloin kun se on hauskimmillaan, eikö niin ?

Taidankin haluta elää loppuelämäni tässä särkyneiden sydänten paratiisissa, jossa kaikki saavat leikkiä toistensa sykkivillä ja se on ilmeisesti ihan hauskaa, sallituissa rajoissa tietenkin . .

Haluatko liittyä seuraan ?

- wishmur

I guess I was wrong

Huomaan herääväni yön pimeinä tunteina omiin painajaisiini, sydän taoten kuin viidakkorumpu . Painajaisiin, jossa minut köytetään tiukasti valkoiseen sairaalasänkyyn ikkunattomaan huoneeseen, seuranani vain oman huutoni riistävä kaiku .
Minun on noustava sängystäni . Minua heikottaa . Joudun ottamaan tukea kaikkialta ja käveleminen on vaikeaa . Jalkoja pistelee kuin niissä ei kiertäisi veri kunnolla . Ärsyttävä tunne .
Otan harmaan hupparin lattialta ja suuntaan takapihalle pakkasukon purtavaksi . Nappaan tottunein elein savukkeen taskustani ja asetan sen huulteni väliin . Sytytän ja vedän myrkkyä keuhkoihini .
Päässäni soi kohtia kappaleista, jotka muistuttavat minua sinusta . Katson kirkkaalle tähtitaivalle ja kuiskaan niitä viileälle ilmalle, tietäen ettet sinä kuule, mutta minä hymyilen silti sanottuani sen . Hengitykseni sekoittuu tupakansavuun ja huomaan tuijottelevani hiljaisena siitä syntyviä pieniä pilviä .
Yhtäkkinen orpo olo valtaa selkärankani, joten lasken katseeni mittailemaan käärettä sormieni välissä . Vedän muutaman kerran savua sisuksiini, nippaan tumpin lumihankeen ja palaan lämpimään sisäilmaan hiljaisesti . Yritän olla herättämättä koko taloa .
Lampsin tottuneesti omaan valtakuntaani, palaten makaamaan pehmeälle sängylle . Muistoja sinusta pompahtaa päähäni kuin superpallo ja arvuuttelen mielessäni mikä kuuluu mihinkin fiilikseen ja mikä mihinkin päivään . Minusta tuntuu joskus, että menen sekaisin muistossa ja päivässä . Hassua, vai mitä ? Niin, en minäkään saa aina ihan tolkkua mieleni koukeroista tai siitä miksi mitäkin pöllähtää päähäni tilanteesta riippumatta .
Käperryn tiukasti sinulta saatuun lahjaan . Se on pehmeä ja lämmin, aivan kuten sinäkin . Siinä on sinun tuoksusi . Huomaan rauhoittuvani kuin pieni lapsi äitinsä turvallisessa sylissä . Suljen silmäni ja näen sinut . Hymyilet . Miten olenkaan kaivannut tuota hymyä ..
Huomaan hitaasti vaipuvani vaaleanpunaisten kumpupilvien maailmaan, jossa mikään ei ole mahdotonta ja kaikkialla on hyvä olla .

I saw the boy in the striped pyjama

Minä herään vierestäsi aamuyön pikkutunteina, jolloin minun ei kuuluisi olla edes hereillä . Tai niin, eihän sillä olisi periaatteeessa mitään merkitystä, mihin aikaan sitä herää . Herättävä oli kumminkin, harmi vain ..
Katsahdan vastapäiseen seinään ja huomaan tuijottavani unenpöpperöisenä aikaa näyttävää pyöreää esinettä . Päivästä oli kulunut kuusi tuntia ja viisikymmentä minuuttia . Aika tarkalleen .
Tasainen tuhina saa pääni kääntymään sinun puoleesi enkä voi olla hymyilemättä .. Minä todellakin olen ikävöinyt sitä, että saan herätä vierestäsi ja katsella sinun nukkumistasi, sydän taoten hullun lailla ja kasvoilla typerä virnistys . Sivelen pehmeään poskeasi kevyesti, mutta vain kerran ja huomaan kuinka pieni hymynpilke ilmestyy suunpieliisi .
Heitän nihkeän peiton jalkojeni päältä, varoen ettet herää peiton kahinaan ja alan kevyesti sivelemään sinua reiden alueelta . Tai niin, hipsuttamiseksi minä sitä kutsun . Hetkeä myöhemmin sinä oletkin jo avannut silmäsi minulle, hymyillyt suloista hymyäsi ja painanut huulesi omiani vasten osoittaaksesi kiintymyksen minua kohtaan . Pian me olimmekin omassa pienessä maailmassamme, jossa vain me kaksi saimme tehdä mitä halusimme, miettimättä yhtään mitään ylimääräistä sillä hetkellä ja antaa ajan juosta ympärillämme tavallista nopeammin .
Lopulta minä tunnen sinun värisevän vieressäni ja palaan siihen hotellihuoneelta muistuttavaan tilaan, jonka seinät huusivat minun olevan kiireinen ja että minun olisi noustava, jätettävä sinut siihen ja aloittaa työni . Tai niin, olihan minulla kolmekymmentä viisi minuuttia aikaa saada itseni kasaan .
Jos olisin voinut pysäyttää ajan, olisin sen tehnyt . Jos minulta kysyttäisiin, makaisin vieläkin kanssasi tuossa pehmeässä sängyssä, käpertyneenä sinuun kuin viaton kissanpentu . Olisiko se väärin .. ?
Joskus unohdan, että olen sinua vanhempi . Niin no, eikö se mene niin, että on välillä ihan ok olla lapsellinen, hmm ?
Vaikka oikeastaan, eihän sitä edes huomaa .. Eikä sillä ole merkitystä . Luulisin ..

What's wrong ?

Minä olen hukkumaisillani .
Keuhkojani puristaa jokin suunnattoman painava enkä saa tarpeeksi happea . Se painaa minua syvemmälle tummaan veteen ja tajuan etten voi tehdä asialle mitään . En mitään .
Jokin on sitonut kiviä nilkkoihini punaisella langalla pitääkseen minut pohjassa . En saa niitä irti, vaikka kuinka yritän . Olen siellä, tummassa vesiastiassa kellumassa yhden köyden varassa, odottaen että jokin tulisi päästämään minut vapaaksi . Mutta kukaan ei tule . Mutta mitään ei tule .
Näen ihmisten vilistelevän ohi kuin pakalelauksella vanhassa filmissä . He kaikki heiluttavat minulle kättään hyvästiksi . Osa ei edes katso minuun päin.  Heiluttavat vain rennolla ranneliikkeellä ja häipyvät . Tunnistan sieltä vanhoja koulukavereita ala-asteelta, vanhoja opettajia ja ylä-asteen rinnakkaisluokkalaisia . Uusia tuttavuuksia ammattikoulusta ja iso rypäs kusipäisiä ihmisiä, jotka sitoivat minut tuohon köyteen .
Ranteeni vuotaa . Verenpunaista nestettä sekoittuu sakean veden kanssa ja minä rauhoitun . Silmänräpäyksessä . Jokin päästää veden pois astiasta ja silmiini osuu kirkasta valoa . Räpäytän muutaman kerran silmiäni ja tajuan päässeeni vapaaksi köysistäni . Huokaisen helpotuksesta, ja piilotan köyden jättämät hankaumat hihojeni alle . Tutkin vitivalkoista huonetta katseellani ja näen miten se on rakennettu valkoiseksi maalatuista tiilistä ja miten seinälle on jätetty yksi pieni ikkuna, josta näkee ulkona kävelevien ihmisten erilaiset jalat . Oletan ulkona olevan kesä, koska ihmiset eivät käytä kenkiä . Avaan ikkunan ja huudan, mutta kukaan ei kuule . Työnnän käteni ulos ikkunasta, mutta ihmiset vain väistelevät sitä kuin jotakin roskaa, joka on tahallaan jätetty lojumaan kuumalle asfaltille .
Pamautan otsani tiiliseinään ja herään sen aiheuttamaan paukahdukseen .
Hengitykseni on tiheää ja otsallani lepää kylmä hikipisara . Nousen istumaan sängylleni, nappaan pilleripurkin lattialta, kaataen sieltä jonkinverran kämmeneeni ja heitän tabut suuhuni . Nielaisen ne samantien, mutta joudun ottamaan jaffaa kyytipojaksi . Meinasi jäädä yksi kurkkuun kiinni ..
Siirryn takaisin makuuasentoon ja sammahdan hetkessä kuin saunalyhty .

Here comes the last time ..

Minä makaan lukitussa huoneessa katsellen kuinka sinä puet vaatteita päällesi yksi kerrallaan . Sydämeni hakkaa muutaman kerran ylikierroksilla ja poskillani lepää tuoreet kyynelvanat . Suussani maistuu veri . Minuun sattuu, mutten osaa tehdä asialle mitään . Mitä voisin tehdä asialle ?
Minusta tuntuu pahalta . Tuntuu, että olisin pienen pellavahiuksisen kaksivuotiaan lempinukke, jonka hän on jättänyt lattialle odottamaan huomista leikkihetkeä .
Yhtäkkiä sinä katsahdat minuun ja näen katseessasi jotakin outoa . Katumusta . Sinä liikut muutaman askeleen ja noukit vaatekappaleita lattialta, tuoden ne minulle . Tunnistan ne omikseni .
Nousen vaivoin istumaan sängynreunalle, varoen kipeytynyttä alaselkääni, enkä edes vilkaise sinuun .
Sinä siirryt eteeni ja minua alkaa puistattaa . Alkaako se taas näin ? Olisin sopivalla korkeudella .. Sinä kuitenkin laskeudut lattialle istumaan, katsoen minuun . Vedän syvää henkeä ja vilkaisen sinua nopeasti . En voinut tehdä mitään, koska pelkäsin jokaista liikettäni . Mihin olisin voinut mennä tai mitä olisin voinut tehdä ? En olisi päässyt yhtään mihinkään .
Kuulen kuinka sinä mumiset jotain ja minun oli pakko kääntyä puoleesi, jotta kuulisin mitä se oli . Se oli kuin vaistomainen ele . En minä halunnut kuulla mitä sinulla oli sanottavaa . Sitten sanoit sen, hieman kuuluvammalla äänellä ja koko lauseen . Silmäni revähtivät auki ja sykkeeni kiihtyi entisestään . Sitten sinä nousit, lampsit avaamaan huoneen lukosta ja katosit jonnekkin ulko-oven suuntaan .
Minä jäin tuohon pimeään huoneeseen sulattelemaan sanomaasi, kunnes kipaisin kylpyhuoneeseen ja suihkuun .

"Mä oon pahoillani .. Anteeksi ."

It is very frustrating not to be understood in this world.

Minä yritän taas etsiä jotain mitä en ole . Jotain mitä ei tule koskaan olemaan .
Minuus . Mitä se on ?
Onko se jotain sellaista mitä pieni lapsi saa pureskella, kun ikeniä kutittaa ?
Onko se jotain sellaista mitä narkomaanit pistelevät suoniinsa saadakseen itselleen hyvänolon tunteen ?
Onko se jotain sellaista mitä keski-ikäinen kukkahattutäti voi tiirailla kiikareidensa takaa ?
Onko se jotain sellaista mitä ranskalaiset laittavat ruokaansa saadakseen sen maistumaan ranskalaiselta ?
Mitä, eikö se olekaan mitään näistä ?

Minä en osaa määritellä mitä se on .
Minusta tuntuu, että oma minuuteni on juossut kauas pois, kun arvasi minulle käyvän näin .
Olen kävelevä sekameteli . Minä en muista asioita, mitä minun pitäisi muistaa .
Muutama päivä sitten minun pyydettiin kirjoittamaan koko nimeni . Mutta minä en muistanut sitä . 
Samaisena päivänä minua pyydettiin käymään postilaatikolla . Mutta minä en muistanut missä se on .
Eräänä aamuna heräsin, noin neljäkymmentä kiloa painava karvainen otus sängyssäni ja minä säikähdin sitä, koska en tunnistanut sitä . En tunnistanut omaa koiraani .
Olen ollut ilman lääkitystä kohta kaksi kuukautta .
Yöni ovat valvomista kylmällä katolla .
Päiväni ovat miettimistä ja selviytymistä .
Yritän rakentaa ajatuksia pääni sisällä, mutten pysty siihen . En osaa enää ajatella järkevästi . Se huolettaa minua .
Toisaalta, minulla on vain kuusi päivää jäljellä .
Turhaan kulutan vähäistä energiaani yhtään minkään ratkomiseen .

- wishmur

I bleed only once

Talvi saapui . Tuo pimeys, kylmät pakkaset ja kirkkaat yötaivaan tähdet . Olen kuullut, että talvi saattaa tuoda mukanaan uusia yllätyksiä . Kahdenkymmenen sentin kinokset, hiljaa leijailevat lumihiutaleet ja piilotetun tunteen, jota olen patonut sisälläni jo muutaman kuukauden . Minä ihastuin . Voinko sanoa niin ? En ole varma onko asia todella niin .
En osaa lukea enää tunteitani . Mielialani pomppii puusta puuhun kuin liito-orava tietämättä vastausta yhtään mihinkään .
Tämä tyttö on jotain sellaista mitä en kokenut koskaan ollessani exäni kanssa puolitoista vuotta yhdessä . Se kipinä syttyi heti . Ensirakkautta ? En usko siihen, joten tuskin . Olin nähnyt kyseisen tytön kerran aikaisemmin ja nyt vietin viikonlopun hänen kanssaan . Joku saattaakin arvata mitä tuona viikonloppuna tapahtui ..
Hän oli upea . Hän on upea . Mahtava persoona, hyvännäköinen, eikä luonteessakaan ole mitään valittamista . Kauniit, hieman kiharaiset pitkät hiukset ja upea lauluääni . Ja kitaransoittotaito . Tapa lukea ihmisiä . Tapa hakea hellyyttä . Tapa käyttää kieltä ja olla myös avuton, hymyilevä kissanpentu .
Eräs asia minua häiritsee hänessä . Hän näyttää eräältä ihmiseltä, jonka kanssa minulla oli pientä juttua noin vuosi sitten .. Paitsi ettei hänellä ole anoreksiaa .. Tajusin sen vasta jälkeenpäin, kun mietin asiaa .. Olenhan minä tietenkin ajatellut kaikkea muutakin ..
Mitä minun pitäisi tehdä hänen kanssaan ? Muutamia asioita on käynyt mielessäni tuon viikolopun jälkeen.
Pitäisikö minun unohtaa lupaukseni ja tutustua häneen paremmin ?
Pitäisikö minun kertoa hänelle, etten voi olla hänen kanssaan koska olen luvannut itselleni jotain tapahtuvan vuodenvaihteessa ?
Pitäisikö minun unohtaa koko nainen ?
Emme ole puhuneet viikonlopun tapahtumista jälkeenpäin, enkä ole aivan varma hänen tunteistaan tai ajatuksistaan ..
Mietin, että pitäisikö minun kysyä häneltä, vai antaa hänen itse kertoa .. ? Minulla ei ole mitään tietoa mitä minun pitäisi tehdä .. Jos aijon tehdä jotain, se pitää tehdä nopeasti .. Minulla on vain kuukausi enää aikaa ..
Olen huomannut, että hiukseni alkavat lähteä .. Tunnen vain jokapäiväistä päänsärkyä johon lääkkeet eivät auta . Pyörtyilen lähes päivittäin .. Lääkärit sanoivat, että tilanne ei näytä hyvältä .. Minun pitäisi leikata itselleni kalju, etteivät ihmiset huomaisi mitään ..
Haluan pitää asian toistaiseksi salassa ..
Jos joku saattaa lukea tämän postauksen, älä kysy mitää, ole kiltti ..

- wishmur